Federico Axat on argentiinalainen kirjailija. Tulin lukeneeksi äskettäin hänen vuonna 2016 ilmestyneen romaaninsa Viimeinen mahdollisuus. Juonesta voin paljastaa tärkeimmän eli sen, että kirjan aivan alussa sen päähenkilö Ted, tavallinen keskiluokkainen perheensisä, on aikeissa tehdä itsemurhan. Juuri kun hän on aikeissa ampua työhuoneessaan kuulan kalloonsa, joku alkaa rynkyttää hänen kotinsa ala-ovea huutaen samalla, että tämä on hänen viimeinen mahdollisuutensa.
Ja siitä alkaakin eräänlainen jännitystarina, jossa selvitetään sitä, mikä onkaan totta ja mitä onkaan todellisuudessa tapahtunut. Voin paljastaa myöskin sen, että tarinassa on mukana myöskin mielenterveysteemaa.
Axatin romaanissa keritään pikku hiljaa todellisuutta auki. Sillä on kestävä ja toimiva rakenne, vaikkakin minua välillä ärsyttivät siihen ahdetut takaumat, vaikka sitten kyllä ymmärsin, että ne ovat välttämättömiä tarinan ymmärtämisen kannalta.
Kirja herätti minussa myöskin mielenkiintoisen kysymyksen: Näkevätkö jotkut ihmiset todella eläimiä?
Hämmästyttävää kirjassa oli se, että vaikka siinä on viisisataa sivua, niin se ei menettänyt minusta otettaan. Pirulainen.
Federico Axat pääsi kertaheitolla lempikirjailijoideni joukkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti