Koko, jossain määrin puhuva gorilla

Koko on aina ollut suosikkini. Hän on Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä 4. heinäkuuta vuonna 1971 syntynyt naaraspuolinen lännenalankogorilla.

Aikoinaan kävin lukemassa ja katsomassa aina silloin tällöin Kokon kuulumisista hänen nettisivuillaan osoitteessa koko.org.

Koko on tunnettu siitä, että hän osaa viittomakieltä. Jotkut tutkijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet tämän Kokon kyvyn.

Hän on asunut pienestä pitäen yhdessä yhdysvaltalaisen tutkijan Francine "Penny" Pattersonin luona Kaliforniassa Woodsidessa. Tyttö on siis ihmisen kasvattama, ja Patterson on opettanut jatkuvalla syötöllä hänelle viittomia. Kyseessä on yhdysvaltalainen viittomakieli nimeltä Ameslan eli American Sign Language, tai tutkijan muunnelma siitä. Patterson esittää, että Koko olisi omaksunut yli 1000 viittomaa.

Koko tunnetaan myös siitä, että hänellä on pitemmän aikaa ollut kissoja lemmikkeinä.

Koko on vain vähän nuorempi kuin minä. Tosin lännenalankogorillat vanhenevat hieman ihmistä nopeammin.

Nuorempana luin Pattersonin ja Eugene Lindenin kirjan Koko: puhuva gorilla. Muistaakseni kirjassa oli esitetty myöskin väite, että Kokon älykkyys yltäisi normi-ihmisen älykkyyden tasolle. Väitettä on paljon kritisoitu. On käynyt ilmi, että älykkyystestit oli tehty Kokolle lasten asteikolla, ja sitä paitsi gorillat kypsyvät aikuisiksi myöskin aikaisemmin kuin Homo sapiens -lajin yksilöt. Tyttö ei pärjäisi ihmisten peruskoulussa saatikka lukiossa. Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 5/2004 julkaistussa artikkelissaan ”Gorillan älykkyysosamäärä 70–95” – tieteellinen myytti? Markku Javanainen oli kritisoinut näitä yliampuvia väitteitä.

On silti ilmiselvää, että gorillat ovat eläimiksi ja nisäkkäiksikin melko älykkäitä.

Kuluvan marraskuun aikana on Yle näyttänyt kanavallaan kolmeen otteeseen Kokosta kertovan Prisma-dokumentin Tarina puhuvasta gorillasta. Katsoin sen. Raina on ollut katsottavissa myöskin Ylen Areenassa, ja on siellä vielä viikon ajan.

Lopuksi käsittelisin ei-asiantuntijan uskonvarmuudella ihmisen kielikykyä. Ihmisen kykyyn käyttää kieltä liittyy FoxP2-geeni. Myös ihmisapinoilla on sama geeni, mutta meillä ihmisillä on sellainen versio siitä, joka paremmin mahdollistaa puheen tuottamisen. Ihmisen DNA:ssa oleva muunnelma siitä on ilmeisesti syntynyt vasta silloin, kun nykyihminen oli vasta muotoutumassa. Ja se on levinnyt sitten Homo Sapiens -populaatiossa hurjaa vauhtia.

Ihmisapinoilla on kurkunpää eri paikassa kuin ihmisellä. Ihmisapinat eivät kykene käyttämään hengitystään puheen hallintaan, eivät myöskään suutaan ja huuliaan. Suun ja huulten käyttö puhutun puheen tuottamiseen liittyy ilmeisesti juuri tähän meillä olevaan FoxP2-geenin muotoon. Kolme vuotta sitten julkaistui Tekniikka & talous -lehdessä Sofia Virtasen kirjoittama artikkeli, jossa kerrotaan PNAS-lehdessä julkaistuun tutkimukseen perustuen, että geeni tekee hiirestäkin älykkäämmän. Artikkelissa sanotaan:

Tutkijat olettavatkin, että FOXP2-geenin merkitys on sen kyvyssä saada ihmiset oppimaan asioita, jotka vaativat sekä tietoista että tiedostamatonta prosessia. Puheen oppiminen on juuri tällainen asia: ihminen oppii sekä tietoisesti että tiedostamatta, jälkimmäisellä tavalla erityisesti suunliikkeitä.

Geeni kuitenkin vaikuttaa monilla aivoalueilla, eikä tämä tutkimus välttämättä kerro vielä sen lopullista merkitystä juuri kielen oppimiselle.

Itse en tiedä, missä määrin Koko todellisuudessa osaa muodostaa viittomia. Jossain määrin varmasti ainakin. On varsin mahdollista, että Francine Patterson on joissain kohdin tohkeissaan Kokon kykyjä mainostaessaan vetänyt nk. mutkia suoriksi. Joka tapauksessa hän on silti tehnyt ison uran gorillojen suojelemiseksi ja ihmisapinoiden inhimillisemmän kohtelun aikaansaamiseksi. Uskon, että hänen motiivinsa ovat olleet puhtaat, mutta ehkä eivät aina tieteelliset.