Mikä on Linux "hauki on kala" -menetelmällä

En ole minkään sortin Linux-asiantuntija. Kuitenkin olen usean vuoden ajan käyttänyt omissa kotikoneissani (tällä hetkellä niitä on kyllä vain yksi) Linuxia. Olen myös lukemattomia kertoja asennellut jonkin Linuxin levitysversioista omaan tai jonkin kaverini tai sukulaiseni tai tutun tai tutun tutun tai jonkin uppo-oudon ihmisen tietokoneeseen.

Linuxissa on omat hyvät ja huonot puolensa, ja tässä merkinnässä kerron mahdollisimman pitkälle hauki on kala -menetelmällä, mikä Linux on ja mistä siinä on kyse. En kyllä edes ole hyvä teknohöpötyksessä. Esitykseni saattaa vaikuttaa polveilevalta, mutta sille ei voi mitään. Viittaan siinä usein Windowsiin, koska Windows on tällä hetkellä ja ollut myös pitkään tavallisten PC-koneitten käyttäjien työpöydillä hallitseva käyttöjärjestelmä. Esitykseni ymmärtää suurin piirtein kokonaan jokainen Windowsin tehokäyttäjä.

Aloitetaan historiasta. Olipa kerran yliopistoissa käytetty Unix-käyttöjärjestelmä. Nörtit käyttivät sitä ja kehittivät siihen kaikenlaista. Sitten kävi kuitenkin niin, että Unixin käyttöön tuli ikäviä rajoituksia. Vapaaksi koodiksi nimitetään koodia, jota periaatteessa kuka tahansa saa muokata ja käyttää haluamallaan tavalla ja myös levittää eteenpäin. Unix menetti tämän vapautensa ennen pitkää.

Seuraavaksi kävi kuitenkin sillä lailla, että yhdysvaltalainen autisti nimeltä Richard Stallman perusti 1983 GNU-projektin, jonka tarkoitus oli kehittää vapaa Unix-käyttöjärjestelmä (nimi GNU on rekursiivinen akronyymi, joka tulee sanoista "GNU's Not Unix", suom. GNU ei ole Unix). Ennen kuin Stallman ja hänen porukkansa oli ehtinyt kehittää käyttöjärjestelmälleen valmiiksi ydintä eli kerneliä, suomalainen tietojenkäsittelytieteen opiskelija Linus Torvalds sai valmiiksi oman ytimensä, jolle tietty yliopistohenkilö antoi hänen mukaansa nimen Linux. Torvalds oli käyttänyt kehitystyössään suuresti hyväksi GNU-projektin kehittämiä vapaita ohjelmia, joten oikeastaan hänen käyttöjärjestelmäytimensä Linux on maailman ensimmäinen GNU-ydin.

Linus Torvalds oli aloittanut Linux-ytimensä kehittämisen vuonna 1991. Alun perin hän oli kehittänyt sitä vain omia tarpeitaan varten, mutta jo pian asia levisi vähän laajemmaksi. Nörtit ympäri maailman innostuivat hänen projektistaan. 1994 valmistui ytimen versio 1.0. Linux-ytimen valmistuminen hidasti GNU-projektin oman käyttöjärjestelmän kehitystä.

Linux on paitsi Linux-ytimen, niin myös sen päälle rakennetun käyttöjärjestelmän nimi. Linux on vapaa Unixin kaltainen käyttöjärjestelmä, ja se on julkaistu GNU-projektin GPL- eli General Public License -lisenssillä, joka takaa sen vapauden.

Hieman teknistä pölinää aluksi. Linux-käyttöjärjestelmän ytimen päällä on lauma GNU-projektin tuottamia ohjelmapalikoita. Ja sitten nykyaikaisessa Linux-järjestelmässä on X-ikkunointijärjestelmä, joka mahdollistaa graafisen käyttöliittymän, ettei ihmisen tarvitse käyttää Linuxia pelkästään näppäimistöltä. X-ikkunoinnin päällä on ikkunamanageri, joka hoitaa graafisen käyttöliittymän perusasiat. Jotta normaali ihminen voisi käyttää Linux-käyttöjärjestelmää, tarvitaan sen ympärille vielä kokonainen työpöytäympäristö.

Linux-käyttöjärjestelmä koostuu näistä esitellyistä komponenteista, jotka ovat periaatteessa Linuxin levitysversion tekijän vapaasti valittavissa. Ikkunamanagereita on olemassa lukuisia ja myöskin käytetyimpiä työpöytäympäristöjä on lukuisia erilaisia. Linuxin normaalikäyttäjän ei luonnollisestikaan tarvitse itse rakentaa itselleen järjestelmää, vaan on olemassa lukuisia yhteisöjä ja yrityksiä, jotka tarjoavat itse kokoamaansa joko ilmaiseksi tai huokeaa maksua vastaan. Tällaista jonkin yhteisön tai yrityksen kokoamaa Linux-järjestelmää kutsutaan Linuxin levitysversioksi. Samasta asiasta puhutaan, jos puhutaan "jakelusta" tai "distrosta" (engl. Linux distribution tai Linux distro).

Tunnettuja Linuxin levitysversioita ovat esim. Ubuntu rinnakkaisversioineen (joita ovat Kubuntu, Xubuntu, Lubuntu, Edubuntu), Mint (perustuu Ubuntuun), Debian, Fedora, openSUSE, PCLinuxOS, CentOS ja Mageia. Tunnettuja täysiverisiä työpöytäympäristöjä taas ovat KDE, Gnome, XFCE, LXDE ja Enlightenment.

Normaali Linux-käyttöjärjestelmä on nykyään jo melko helppokäyttöinen. Windowsiin tottuneelle Linux aiheuttaa kuitenkin usein aikamoisen kulttuurishokin, samantapaisen kuin kiinan kieleen tutustuminen voi aiheuttaa suomalaiselle tai länsimaiselle ihmiselle. Linux-käyttöjärjestelmän ylläpito luultavasti kuitenkin aiheuttaa vähemmän harmaita hiuksia kuin Windows-käyttöjärjestelmän ylläpito tavalliselle ihmiselle. Nykyään ihmisen tarvitsee Linuxissa onneksi harvemmin käyttää tekstipohjaista komentorivisysteemiä järjestelmän ylläpitoon, vaikka komentorivihomman (sovelluksesta käytetään nimityksiä terminaali, konsoli tai pääteohjelma) hallinta voi olla hyvinkin hyödyllistä, jos haluaa mahdollisimman tehokkaasti hallita järjestelmäänsä. Linux on suhteellisen vakaa ja tietoturvallinen eikä tarvitse normaalikäytössä edes palomuurisovellusta saatikka virustorjuntaohjelmaa suojakseen rakenteensa vuoksi. Myöskään Windowsista tuttua hidastumista ja tauhkan kertymistä järjestelmään ei Linuxissa tapahdu. Lisäksi Linuxissa käytössä olleille tiedostojärjestelmille on tarve levyn eheytykselle ollut tuiki tuntematon asia.

Jos Windowsin käyttäjää pelottaa Linuxissa se, että sen graafinen käyttöliittymä - niitä on monia erilaisia - on erilainen kuin Windowsin, niin "konepellin alta" Linux eroaa vielä enemmän Windowsista. Linuxissa käytettävät hakemistopolut ja levyasematunnukset eroavat Windowsin vastaavista ja Linuxissa myös käytetään eri tiedostojärjestelmiä. Tietenkin Linuxissa myös komentorivin käyttö on hyvin erilaista kuin Windowsissa.

Linuxissa ohjelmien asennus on myös erilaista kuin Windowsissa. Windowsissahan ihminen hakee internetistä haluamansa ohjelmat ja asentaa ne sitten manuaalisesti. Tämä aiheuttaa riskin saada koneelle pöpöjä asennusrumban yhteydessä. Linuxissa taas ohjelmat asennetaan keskitetyn nk. pakettienhallinnan kautta. Pakettienhallintaohjelmassa ihminen laittaa hakukenttään joko sanan tai ilmaisun ja ohjelma hakee sitten hakua vastaavat vastaukset tietokannasta. Tätä kautta voi sitten asentaa ja poistaa ohjelmia tai yksittäisiä ohjelmapalikoita. Asennettavat jutut imuttuvat keskitetystä levitysversion rakentajan tekemästä lähteestä. Melkein kaikki ohjelmat sun muut asennettavat asiat asennetaan Linuxissa tätä kautta. Hyvin harvoin on tarvetta mennä haahuilemaan internetiin hakeakseen ohjelmia asennettaviksi. Tyypillisesti Linuxin levitysversioiden pakettienhallinnan ohjelmalähteistä löytyy kaikki sellainen tarpeellinen, mitä ihminen voi koneelleen haluta. Poikkeuksen muodostavat jotkin erikoisohjelmat ja pelit. Monet perusohjelmat ovat yleensä jo valmiiksi asennettuja Linuxissa. Luonnollisesti asennetut ohjelmat sitten myös päivittyvät saman pakettienhallinnan kautta.

Valitettavasti pakettienhallintaohjelmissa ei ole todennäköisesti asennettavien pakettien kuvauksia käännetty suomeksi kovinkaan hyvin. Jos hakee asennettavaa juttua paketin kuvauksen perusteella, niin joutuu luultavasti turvautumaan englannin kieleen.

...Linuxin levitysversioissa saattaa olla asennettuna jokin hirvittävän hienon oloinen pakettienhallintaohjelma. Minä suosin sellaisten sijaan mieluummin Synaptic Package Manager -ohjelmaa. Se on klassinen, kevyehkö ja toimiva. Jos käyttämässäni Linuxin levitysversiossa ei olisi sitä valmiiksi asennettuna, minä asentaisin sen.

Linuxin "erikoisuuksiin" kuuluu myös se, että ohjelmien ja muiden pakettien asennusjärjestelmä on erilainen eri levitysversioissa. Tästä ei yleensä ole suurta haittaa aloittelijalle, mutta asia kannattaa muistaa. Yleisimmin käytetyt pakettienasennusjärjestelmät ovat Debianin (tiedostopääte .deb) ja RedHatin (tiedostopääte .rpm) kehittämät. Näistä voisi mainita vielä semmoista, että RedHat-pohjaisia asennusjärjestelmiä käytetään tyypillisesti kaupallisemmissa levitysversioissa ja Debian-pohjaisia yhteisöjen ylläpitämissä epäkaupallisissa levitysversioissa. Jälkimmäisestä osittainen mutta tärkeä poikkeus on Canonical-yhtiön Ubuntu Linux, jota kylläkin levitetään ilmaiseksi mutta jonka kehitystyö tehdään ainakin jossain määrin kaupallisilla ehdoilla. Itse olen aina ollut tykästynyt Debian-pohjaisiin Linuxin levitysversioihin.

Linuxissa on mahdollista käyttää useampaa nk. virtuaalityöpöytää, eli jos on runsaasti ikkunoita auki, niin niitä voi jakaa useammalle työpöydälle. Linuxissa on tyypillistä myös käyttää jotain leikepöytäsovellusta, joka muistaa useamman leikepöydälle kopioidun asian. Erinomainen keksintö, joka on ollut Linuxin levitysversioissa myös hyvin pitkän aikaa, on se, että voi naulata jonkin ikkunan muitten "päälle", jolloin se on aina näkyvissä.

Perinteisimmissä Linuxin levitysversioissa ohjelmienkäynnistysvalikko on ollut edistyksellinen sillä lailla, että siinä eri tyyppiset ohjelmat ja ohjelmistot on jaettu aiheen mukaan alavalikoihin. Tässä minun tällä hetkellä käyttämässäni Xubuntu Linuxissa on ohjelmienkäynnistysvalikossa seuraavat alavalikot: Apuohjelmat, Grafiikka, Internet, Järjestelmä, Ohjelmistokehitys, Opetus, Pelit, Toimisto sekä Ääni ja video.

Ohjelmia, jollaiset suurella todennäköisellä ovat asennettuina jokaisessa normaalikäyttöön tarkoitetussa Linuxin levitysversiossa, ovat internetselain (esim. Mozilla Firefox), sähköpostiohjelma, pikaviestin, yksinkertainen tekstieditori (vastaa Windowsin Muistiota), kokonainen toimisto-ohjelmistopaketti tai vaihtoehtoisesti jokin tekstinkäsittelyohjelma ja taulukkolaskentaohjelma, kuvankatselin ja mahdollisesti myös täysiverinen kuvankäsittelyohjelma, laskin, IRC-ohjelma ("irkki"), pikaviestin, musiikintoisto-ohjelma, videoittentoisto-ohjelma, PDF-tiedostojenkatseluohjelma ja joitakin yksinkertaisia pelejä. Unohtuikohan jotain. Ja aina voi asentaa ohjelmia helposti lisää pakettienhallinnan kautta.

Wine-ohjelmalla monet Windows-ohjelmat saa toimimaan Linuxissa. Wine ei ole emulaattori (ohjelman nimi on akronyymi sanoista "Wine is Not an Emulator" eli suomeksi Wine ei ole emulaattori) vaan pikemminkin rajapinta Windows-ohjelmien käyttöä varten eli sen käyttö ei vie juurikaan resursseja koneelta.

Linux-järjestelmä myös lukee vaivatta kaikkia Windows-tiedostojärjestelmiä.

Normaalin työpöytä-Linuxin käyttö tulee luultavasti aina vaatimaan jonkin verran enemmän harrastuneisuutta kuin Windowsin käyttö jo pelkästään sen vuoksi, että erilaisia Linuxin levitysversioita ja käyttöliittymiä niihin on olemassa pilvin pimein. Yleensä aloittelijan kannattaa valita levitysversiokseen joku sellainen "Linux", joka on melko yleisesti käytetty tai sitten sellainen, jonka käytössä paikallinen nörtti voi antaa tukea. Netistä löytyy myös apua Linuxin käyttöä koskevissa ongelmissa, ja usein myös suomeksi.

Kaikki tietokoneen lisälaitteet eivät välttämättä toimi ainakaan hyvin Linuxissa. Nykyään kyllä tilanne on paljon parempi tässä suhteessa kuin vielä joitakin vuosia sitten. Pelitarjonta Linuxilla on heikonlainen, mutta tilanne on ollut parantumassa mm. sen vuoksi, että Valve oli julkaissut Steam-suorajulkaisupelialustasta version Linuxille. Kaikille ammattilaiskäyttöön tarkoitetuille erikoisohjelmille ei välttämättä ole vielä vastinetta Linux-maailmassa.

Palatakseni Linuxin tarjoamaan perusohjelmistovalikoimaan, minä itse käytän yleensä seuraavia ohjelmia: Mozilla Firefox (internetselain), Mozilla Thunderbird (sähköpostiohjelma), Pidgin (pikaviestin), gedit (yksinkertainen tekstieditori), LibreOffice (toimisto-ohjelmisto, joka on kuuluisan OpenOfficen rinnakkaisjulkaisu), GIMP (täysiverinen kuvankäsittelyohjelma) ja Xfburn (levynpoltto-ohjelma). Kotisivujen muokkaukseen (teen tätä välillä ihan työksenikin) käytän Mozilla Seamonkeya. Nettisivujen internetpalvelimelle siirtämiseen käytän gFTP- ja Filezilla -ohjelmia. Käytän myös kaupallisia ohjelmia Spotifytä ja Steamiä. Ennen vanhaan käytin myös Skypeä. Yksi kaverini on ehdottanut minulle sen asentamista uudelleen, vaikka Skype on nykyään suuren saatanan Microsoftin omistama. Käytän myös tarralappusovellusta KNotesia ja leikepöytäsovellus Glipperiä.

Microsoft ei ole tehnyt Silverlight-videontoistojutustaan versiota Linuxille, ja avoimen lähdekoodin vastaava teknologia Moonlight toimii sen verran huonosti, ettei valitettavasti useinkaan pääse sen avulla katsomaan internetissä Silverlight-videoita. Kuitenkin Firefox-selaimeen voi asentaa Pipelight-liitännäisen, jonka avulla selain pystyy käyttämään Silverlightia (em. Wine -ei-emulaattori mahdollistaa tässä Silverlightin käytön).

Linuxille saa luonnollisesti tuen mp3-tiedostoille, Flashille ja Javalle. Ubuntu Linuxissa ja sen rinnakkaisversioissa saa nämä asennettua erittäin helposti asentamalla restricted-extras -paketin. Microsoft-kirjasimet (mm. Times New Roman, Arial ja Courier) saa myös halutessaan asennettua. RedHatin kehittämillä Liberation-kirjasimilla saa kuitenkin hyvin korvattua Microsoftin kirjasimet. Tuki kopiosuojattujen DVD-levyjen soiton asentamiselle on kuitenkin joskus vaikeampi juttu, kun se voi vaatia komentorivin käyttöä.

Valitettavasti 2000-luvun alkupuolelta asti odottamani Linuxin maailmanvalloitus tavanomaisissa PC-tietokoneissa on jäänyt alkutekijöihinsä. Tästä ei voi syyttää pelkästään Microsoftia, vaan syitä tälle löytyy useita itse Linuxista käyttöympäristönä: Heikko pelitarjonta, useiden ammattilaistasoisten erikoisohjelmien puute, heikompi laitetuki kuin Windowsissa. Jälkimmäisessä on kyse siitä, että laitteen valmistaja ei joko tee itse ajuria Linuxille tai ei edes anna tarpeeksi tietoa laitteensa toiminnasta, jotta Linux-nörtit saisivat itse helpommin koodattua toimivan ajurin. Tärkeimpänä syynä pitäisin kuitenkin Linux-käyttöjärjestelmän heterogeenisyyttä, vaikka se on toisaalta yksi Linuxin hyvistä puolista. Linuxin levitysversioita ja käyttöliittymiä niihin löytyy pilvin pimein aika moniin erilaisiin makuihin ja tarpeisiin, mutta tämä on merkinnyt sitä, että normaali loppukäyttäjä ei ole voinut luottaa siihen, että Linux on aina tietynlainen, kun sitä "Linuxia" ei ole vain yhtä ainutta oikeaa versiota.

Linux on siltikin erittäin käytetty palvelintietokoneissa, supertietokoneissa, mobiililaitteissa, tablettitietokoneissa (nk. taulutietokoneet) ja nk. sulautetuissa järjestelmissä (esim. DVD- ja Bluray -soittimet, digi-tv-sovittimet, kodinkoneet, autojen tietyt komponentit, pankkiautomaatit). Moni käyttää Linuxia itse sitä tietämättä.

PC-tietokoneitten myynti on ollut viime aikoina vähenemässä ja vähentynee edelleen. Jos Linux tulee tulevaisuudessa jossain vaiheessa olemaan kova sana myös jäljellä olevissa "tavanomaisissa" PC-tietokoneissa, niin tämä valloitus tullee tapahtumaan sitä kautta, että jokin mobiililaitteissa ja tablettitietokoneissa käytettävä Linux-järjestelmä skaalautuu lopulta myös PC-tietokoneissa käytettäväksi. Nykyisessä ja myös edellisessä kännykässäni käyttöjärjestelmänä on ollut Android, joka on Linux-pohjainen järjestelmä. En ole sen kaikkein suurin fani, koska kannatan mahdollisimman avointa järjestelmää (Google ja laitevalmistajat ovat raiskanneet Androidin), mutta Nokian tehtyä sopimuksen Microsoftin kanssa oli ollut pakko siirtyä nokialaisista, joita olin aikaisemmin käyttänyt usean vuoden ajan, eteenpäin. PC-tietokoneissa siis luultavasti yleistyy tulevaisuudessa jokin alun perin "kevyempään" käyttöön valmistettu järjestelmä, ja se voi olla tämä Android tai sitten jokin muu. Linuxin levitysversioissa käytetty suosittu Gnome-työpöytäympäristö oli muuttunut version 3 mukana mobiilimaisemmaksi. En tykännyt siitä ollenkaan. Minä en kannata ollenkaan sellaista ajatusta, että yksi ja sama järjestelmä sopisi kaikkiin käyttöympäristöihin, mutta se voi olla tulevaisuutta.

Linuxin levitysversioita saa ladattua ilmaiseksi netistä. Ensin ladataan asennuslevyn nk. levykuva (tiedostopääte .iso). Sitten poltetaan se CD:lle tai DVD:lle. Seuraavaksi voidaan siltä asentaa ao. Linuxin levitysversio koneelle. Monesta Linuxin levitysversiosta on olemassa nk. live-levy, eli sillä voi kokeilla ao. järjestelmää ennen kuin päättää asentaa sen. Itse pidän tästä mahdollisuudesta. Live-levyn käytöstä on se hyöty myös, että jos järjestelmä suostuu toimimaan sujuvasti CD-tai DVD-levyltä käsin, niin se erittäin todennäköisesti toimii hyvin myös kiintolevylle asennettuna. Linuxin voi myös periaatteessa asentaa USB-tikulta.

Kannattaa ottaa hieman selvää Linuxista ja sen levitysversioista ennen kuin rupeaa kokeilemaan sen käyttöä. Näin sen käyttö ei ole aluksi pelkkää tuskaa. Kannattaa muistaa, että jos haluaa Linuxin sijaitsevan samalla kiintolevyllä Windowsin kanssa, niin kannattaa varmistaa ensin, että Windows-kiintolevy on eheytetty ennen kuin rupeaa siltä varaamaan tilaa Linuxille. Myöskin kannattaa muistaa, että Windows on mustasukkainen eikä sitä voi asentaa samalle kiintolevylle Linuxin jälkeen, koska Windows tykkää asentua kiintolevyn alkulohkoille.

Tavalliselle ihmiselle suosittelisin ensimmäiseksi Linux-järjestelmäksi Mint Linuxia. Se on siitä hyvä levitysversio, että siinä on aivan kaikki perusjuttu suoraan asennettuna, myös tuki mp3-tiedostoille, Flashille ja Javalle. Microsoft-kirjasimet, jos niitä tarvitsee, joutuu kuitenkin asentamaan erikseen. Mutta tukea kopiosuojattujen DVD-levyjen soitolle ei tarvitse erikseen asentaa, ja se on erittäin miellyttävä juttu.

Linuxiin tutustuminen kannattaa aloittaa Linux.fi -osoitteen kautta. Sivustolta löytyy melko perusteellisesti kaikki Linux-käyttöjärjestelmään liittyen.

...
PS 25.8.2016: Voit niin halutessasi käydä lukemassa myöskin tämänvuotisen blogikirjoitukseni Google tavallaan onkin selain: Chromebook ja Linuxin maailmanvalloitus.