En kannata lakia nk. tasa-arvoisesta avioliitosta

Laki nk. tasa-arvoisesta avioliitosta on nyt tuotu eduskunnan päätettäväksi kansalaisaloitteen kautta. Lakialoitteessa on kysymys siitä, että homoseksuaalien tulisi voida mennä keskenään "naimisiin". Se myös sallisi "avioliiton" solmineille homoseksuaalipareille ulkoisen adoption.

Itse olen sitä mieltä, että jo ennen tätä on ollut olemassa tasa-arvoinen avioliitto. Nimittäin niin miehet kuin naiset ovat voineet mennä naimisiin vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa ilman mitään diskriminaatioita.

Kyse on tässä eri käsitysten ja arvojen välisestä taistosta. Itse kannatan perinteistä käsitystä avioliitosta, ja minusta heteronormatiivinen yhteiskunta tarjoaa parhaat edellytykset toimivalle yhteiskunnalle ja elämälle. Lapsi tarvitsee sekä isän että äidin. Minusta heteronormatiivinen malli on kaunis ja toimiva.

En silti kannata homoseksuaalisuuden kieltämistä enkä varsinkaan homoseksuaalien teloittamista näiden seksuaalisen suuntautumisen vuoksi, mitä tapahtuu joissakin islamilaisissa maissa.

Kyseessä on siis ennen kaikkea kysymys arvoista. Ihminen oppii arvonsa jossain määrin omilta vanhemmilta ja jossain määrin ympäröivältä yhteiskunnalta. Jossain määrin ihminen voi itsekin valita arvonsa. Arvoja ei voi perustella tieteellä, vaan ne ovat ei-tieteellisiä ja uskonnollisluonteisia.

Nuo kannattavat noita arvoja, ja minä kannatan omiani.

Sosialismin ja työväenliikkeen klassikko Karl Marx oli sitä mieltä, että oikeus ei ole ainoastaan työläisten vaan myös porvariston puolella. Hänen mukaansa yhtäläisten oikeuksien välillä ratkaisee voima.

Olen konservatiivisista konservatiivisin eikä minua hävetä tämä yhtään. Tässä seison enkä muuta voi. Linja on vedetty pimeyttä vastaan, ja me pidämme tämän linjan, mitä tahansa se maksaakin.