Kalja on ystävä

Muistankohan nyt oikein. Astuin Rinnekotia kohti matkaavaan bussiin 345. Askiston kohdalla hyppäsin ulos. Klo 18.18 saavuin kirkon eteen. Kirkkotapahtuman oli määrä alkaa klo 18.30, kuten hyvä tapa kuuluu.

Kyse on omituisesta kirkosta. Mutta kutsun sitä omituiseksi vain sen vuoksi, ettei kyseessä ole virallinen lut. tai ort. kirkko. Sääli kuitenkin, että kirkkorakennus on epäkirkkomainen. Tyyyylsää. Kyse on Suomen vapaakirkon seurakunnasta. Olin ollut Vapaakirkon jäsen kauan sitten muinaisuudessa. Länsi-Vantaan vapaaseurakunta on itse asiassa kuroutunut itsekseen Helsingin vapaaseurakunnasta. Tosin näin oli myös Hiekkaharjussa sijainneen ja edelleen sijaitsevan Vantaan vapaaseurakunnan laita ollut alun perin, jossa olin aikoinaan käynyt.

Suomen vapaakirkko on ikään kuin virallisen luterilaisen kirkon ja Helluntaiherätyksen välimuoto, jos sallitte tällaisen ilmaisun.

Jo aikaisemmin mainittu äijä saapui vaimonsa kanssa paikalle. Mutta hän ei suinkaan ollut se, joka minut päästi sisään. Kymmenen minuuttia paikalle saapumiseni jälkeen irakilaisen näköinen mies tuli paikalle alaikäisen tyttärensä kanssa. Samoihin aikoihin paikalle purjehtivat myös eräs nuori mies ja hieman häntä vanhempi nainen, mikäli päässäni on sen verran järkeä, että osaan arvioida ikiä.

Äijä ja hänen vaimonsa saapuivat paikalle sen verran myöhään, että irakilaisen näköinen äijä ehti odottaa kanssamme heidän saapumistaan useiden minuuttien ajan. Aluksi olin täysin jäykkänä, mutta aikaa myöten rentouduin hieman. Huomasin, että internetti toimi kännykässäni hieman huonosti.

Kaikki suvaitsevaiset ja hyvät ihmiset ovat sitä mieltä, että minä olen rasisti, joten heidän mukaansa minä tietenkin järkytyin suuresti, kun irakilaisen näköinen mies oli tänään seurakunnassa vetovastuussa. Ajatelkaa pahaa Hommaforumia, mistä tämä mies (siis minä) on saanut vaikutteensa ja käsityksensä ympäröivästä maailmasta!!

Irakilaisen näköisen miehen sukunimen ja hänen hänen ihonvärinsä perusteella päättelin hänen olevan mustalainen siitä huolimatta, että hänen aksenttinsa ei tuonut mieleen mustalaista. Myöhemmin kävi ilmi, että näin onkin.

Äijän ja hänen vaimonsa saavuttua aloitettiin tilaisuus.

Tein sellaisen huomion, että Psalmeja on Raamatussa aivan liikaa.

Minusta tuntui tilaisuuden kuluessa siltä, että olen kauhean vapaamielinen teologisessa mielessä. Tuli mieleeni kuitenkin ajatus, että mitä jos nykyinen riittämättömyyden tunteeni Jumalankin suhteen johtuu vain masennuksesta. Terveisin masentunut ihminen vuodesta 1996.

Minulle tuli mieleeni myös hassu ajatus. Että voisin alkaa lukea Raamattua taas enemmän. Että vaikka se ei ole missään absoluuttisessa mielessä kirjaimellisesti erehtymätöntä Jumalan sanaa, niin se on kuitenkin Jumalan sanaa vähemmän absoluuttisessa mielessä.

Ja tietenkin mieleeni johtui, vaikka välillä olin piristynytkin, lopulta myös se, että minua vaivaa uskon tiellä eräs kauheampi asia kuin mitä apostoli Paavali oli nimittänyt omassa elämässään piikiksi tai pistimeksi. Minun elämäni on kurjaa, kurjaa, kurjaa.

Myöhemmin tilaisuuden aikana rupesin miettimään, että Android-kännykkääni olisi kiva saada Raamattu.

Äijä ja hänen vaimonsa toivat minut lopuksi autollaan kotiini.

Kotiin saavuttuani soitin tutulle entiselle englanninopettajalle, joka oli kännykkääni tulleen merkinnän mukaan yrittänyt tavoittaa minua ollessani kirkossa käymässä.

Seuraavaksi asensin Linuxiini BibleTime-sovelluksen ja heti seuraavaksi asensin siihen vuoden 1992 kirkko-Raamatun. Ikävä kyllä en löytänyt BibleTimen varustuksista interlinguankielistä Raamattua. Löysin kuitenkin interlinguankielisen raamatunkäännöksen netistä.

Vilkaisin myös italian kielen oppikirjaa, sillä perjantaina päivällä minun on määrä pitää italian kielen kerhoa. Ehkä on sen verran sairauksia liikkeellä, ettei osallistujia kauheasti tule.

Olin laittanut tultuani kotiin kolme hyvää olutta jääkaappiin kylmenemään. Ennen sitä television vieressä oli hyvässä roomalaisen kohortin tapaisessa järjestyksessä seisonut kaksitoista erilaista olutta, joista merkittävä ellei suurin osa oli nykyisen alkoholimonopolimme Alkon käsityöläisolutkampanjan satoa. Koska perjantaiksi odotettu juopotti eli kokoontuminen parin tutun kanssa oluen ja alkoholin merkeissä oli peruuntunut, niin olin päättänyt nauttia täysin epätavanomaisesti ja epäortodoksisesti kolme näistä oluista nyt torstain myöhäisiltana.

Kulttuurielämäntuntijakollegani Janne oli saapumassa käymään luonani lauantaina, kuten hyvä tapa kuuluu, mutta siitä huolimatta minun teki mieleni nyt nauttia nämä kolme oluttani. Kyse ei ollut suruun juomisesta, sillä sellainen on barbaarista. Ja sitä paitsi minä tiedän, että suru oppii uimaan.

Voi, kuinka minä toivoinkaan, että minulla olisi ollut kämpilläni lihapiirakkaa tai jotain muuta epäterveellistä ja suonia täyttävää! Kuule, vähän ottaa oikeasti päähän se, ettei ole kotona muuta syötävää kuin hapankorppua. Niin, ja banaania.

Ette tiedä, miten hauskaa on ajatella ihmisiä, jotka ostavat euron kuravesioluita lähikaupasta, kun itse nauttii sellaisia oluita, joita normikansalainen ei edes kuvittele nauttivansa saati ostavansa, koska hänellä ei edes villeimmissä kuvitelmissaan ole siihen varaa.

Nautin siis seuraavat kolme olutta mainitussa järjestyksessä:

Prykmestar Kahvi Stout, jonka alkoholiprosentti on 6,00 ja koko 0,5 litraa. Alkon luonnehdinta oluesta: Tummanruskea, täyteläinen, keskiasteisesti humaloitu, paahtomaltainen, hedelmäinen, kahvinen, hennon lakritsinen, kevyen kaakaoinen, pehmeä.

Stadin Panimo Double Oat Malt Stout, jonka alkoholiprosentti on 6,80 ja koko 0,33 litraa. Alkon luonnehdinta oluesta: Tummanruskea, samea, täyteläinen, voimakkaasti humaloitu, kauramaltainen, suklaakeksimäinen, paahteinen, hennon toffeinen, havuinen, tasapainoinen.

Saimaan Juomatehdas Marsalkka Double IPA, jonka alkoholiprosentti on 8,00 ja koko 0,33 litraa. Alkon luonnehdinta oluesta: Meripihkankeltainen, täyteläinen, erittäin voimakkaasti humaloitu, sitruksinen, aprikoosinen, kukkainen, greippinen, roseepippurinen, runsas.

Tällä kertaa en ollut tavanomaisessa määrin miettinyt oluitten nauttimisjärjestystä, mutta se osoittautui täysin mainioksi.

Mitä tulee otsikkoon, niin en tietenkään nauti "kaljaa", vaan täysin loistavaa olutta. Aina tai ainakin melkein aina. Tavallisten ihmisten osa on nauttia "kaljaa".

Seuraavaksi aion käydä läpi yhden italianoppilaani sähköpostitse lähettämiä visaisia kysymyksiä minulle. Ehkä saan vastattua niihin jo tänä yönä. Ellen saa, niin ainakin käyn vähän myöhemmin läpi italian pronomineja, joista olin luvannut tehdä tehtävän oppilailleni.