Avioliitossa käytetyistä sukunimistä

Perinteisesti Suomessa naiset ovat käyttäneet aviollisena sukunimenään isänsä sukunimeä. Alun perin tämä on johtunut paitsi väistämättömästä perinteiden kunnioituksesta, niin myös pakosta, kun lain kannalta muuta mahdollisuutta ei vielä ollut. Myöhemmin naiset saivat sitten avioliitossa oikeuden kaksiosaiseen sukunimeen, joka koostui oman isän sukunimestä ja aviopuolison sukunimestä. Vielä myöhemmin naiset saivat oikeuden käyttää yksinomaisena aviollisena sukunimenään isänsä sukunimeä.

Se että naiset saavat käyttää isänsä sukunimeä omana sukunimenään solmittuaan avioliiton, ei kuitenkaan ole mikään merkki sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Kuten tuossa äsken jo mainitsin, niin naisten "oma" sukunimi on heidän isänsä sukunimi. Luonto ei ole luonut miestä ja naista keskenään tasa-arvoisiksi, mutta jos asiassa haetaan jonkinlaista yhdenvertaisuutta, niin meidän pitäisi minusta lähteä siitä, että yhden kerran sekä miehet että naiset saisivat täysin vapaasti valita oman sukunimensä. Suojattujen sukunimien haltijat voisivat tästä hieman suuttua, mutta jätämme heidän oikeutensa tässä nyt huomioimatta.

Tämän jälkeen vanhemmat valitsisivat yhdessä lastensa sukunimen, joka olisi jompi kumpi vanhempien sukunimistä. Jos vanhemmat eivät pääsisi sopuratkaisuun lastensa sukunimestä, niin pojat perisivät sitten isänsä sukunimen ja tytöt äitinsä sukunimen.

Silti voidaan kysyä, että olisiko kuitenkin paras ratkaisu julistaa naisten oikeus omaan sukunimeen avioliitossa harhaopiksi ja palata vanhaan alkuperäiseen käytäntöön, jossa naiset naimisiin mennessään ottavat aviomiehensä sukunimen.

Lainaan seuraavassa tunnettua yhdysvaltalaista intellektuellia Eric Cartmania:

I would never let a woman kick my ass. If she tried anything, I'd be like, EH. You get your bitch ass back in the kitchen and make me some pie. Eh, woman, you shut your mouth, and make babies.