Katselin tässä joku päivä sitten televisiosta pitkästä aikaa sotaelokuvan Pelastakaa sotamies Ryan (engl. alkup. Saving Private Ryan). Kyseinen elokuva on ilmestynyt vuonna 1998, sen on ohjannut Steven Spielberg, ja sen tapahtumat sijoittuvat Normandian maihinnousuun ja sen jälkeiseen aikaan. Elokuva vaikuttaa minusta suhteellisen realistiselta. Ja mielestäni se on ihan hyvä, vaikka alun jälkeen se on enimmäkseen pikkutuhinoita. Jos haluaa juonipaljastuksia, niitä löytää vaikka Wikipediasta.
Halusin nähdä elokuvan ainakin vielä yhden kerran. Ensin se jäi minulta välistä, kun huomasin vasta n. 20 minuuttia sen alkamisen jälkeen, että se paraikaa tulee, joten päätin, etten rupea enää katsomaan. Vähän myöhemmin se tuli televisiosta uudestaan. Joten päätin katsoa.
Omistan aidon ja suhteellisen alkuperäisen M1-kypärän. Yhdysvaltain asevoimat otti sen käyttöön vuonna 1942, jolloin se korvasi leveän brittiläismallisen kypärän. Ja sitä käytettiin sitten vuoteen 1985 saakka. Jokunen vuosi sitten olin ostanut kypäräni Varustelekasta. Kyseinen kypäräyksilö on ollut aikaisemmin Tanskan väestönsuojeluviraston käytössä.
Pistin M1:n päähäni, kun elokuva alkoi lisätäkseni autenttista tunnelmaa. Normandian ranta -kohtaus oli tietenkin varsin vaikuttava. Maihinnousun tultua suoritetuksi lopulta onnistuneesti kiristin kypärän etulipan yli menevää kapeaa hihnaa. Sain täten sisäkypärän hölskymisen loppumaan.
Pidän M1:tä makeimpana kaikkien aikojen sotilaskypäristä. Uskon, että monilla muilla ihmisillä on sama vika.
Katsoin herpaantumatta elokuvan loppuun.
PS. Voit myös niin halutessasi käydä lukemassa Ilta-sanomien kolme vuotta vanhan artikkelin He olivat sotamies Ryanin oikeat pelastajat ja Leffatykin elokuva-arvostelun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti