Ahmadilaisuus-lahkokunta ja islam

Olen viime aikoina(kin) julkaissut tuhmia islamia koskevia kirjoituksia. Olen myös miettinyt aihetta rankasti.

Mietin, että löytäisinköhän interwebistä liikkeen, johon olin törmännyt vuosia sitten. Se oli nimeltään Muslims Against Sharia eli suomeksi Muslimit shariaa vastaan. Sharia-laki perustuu islamin 600-luvulla perustaneen profeetta Muhammadin esitykseen, ja se ei ole millään muotoa yhteensopiva länsimaisen ihmisoikeusnäkemyksen kanssa. Islam on itse asiassa sellaisena kuin profeetta Muhammad sen esitti vihaideologia ja kultti.

Mutta, oi, katso, liike ei interwebin perusteella taida olla enää elinvoimainen. Netistä toki löytyy sivusto edelleen, mutta viimeisin sivuston elonmerkki on ilmeisesti ollut vuonna 2011. Nykyään sivuston ylälaidan navigointilinkistöstä johtavat linkit kaiken maailman epämääräisille sivuille.

Löysin kuitenkin Muslim Reform Movementin sivut, joka ehkä sitten on nykyaikainen versio edellisestä. Liike kannattaa sivujensa mukaan kaikkia nykyisiä länsimaisia hyveitä. Voi silti kysyä, että voiko tällainen liike elää islamilaisessa maailmassa. Länsimaissa länkkäreitten liberaalius kun suojelee näitä ihmisiä, ja islamilaisissa maissa ei ole vastaavaa puolustajaa, kun siellä kannatetaan profeetta Muhammadin versiota. Niin, ja sivustolla sanotaan, että liike onkin perustettu länsimaissa.

...Ja se on perustettu vasta vuonna 2015.

Minulla ei myöskään ole mitään tietoa siitä, että onko liikkeellä enemmän muslimeiksi tunnustautuvia kannattajia kuin esim. 500 henkeä.

Mutta se on kyllä epäilyttävää, kun sivustolla lukee kaiken muun ohella, että islamissa oli syntyaikoinaan 600-luvulla "edistyksellinen henki". En itse pitäisi islamin levittämistä miekalla, ei-muslimien syrjimistä, polkemista ja orjuuttamista ja naissukupuolen edustajien perusteellista alistamista edistyksellisenä.

Joka tapauksessa en luota siihen, että liike tulisi leviämään laajalle islamilaisen yhteisön piirissä.

Pitää siis mennä varmuuden vuoksi merta edemmäs kalaan.

Huomattava osa niin etnisistä turkkilaisista kuin kurdeista on alaviitteja. Lisäksi syyrialaisista enemmän kuin kymmenen prosenttia on heitä. Jos Syyriassa joskus valta vaihtuu, saanemme nähdä siellä alaviittien kansanmurhan.

Alaviittien uskonto on perustaltaan shiialaista islamia, mutta toisaalta jonkin verran synkretististä. Alaviitit tapaavat viettää joulua. Libanonin vuoristoalueiden druusien tapaan he pitävät mielellään uskontonsa mysteerit jonkin verran salaisina ulkopuolisilta.

Mutta alaviiteissa taitaa olla se hyvä puoli, että he eivät ole kovin rankassa sodassa "vääräuskoisia" vastaan, toisin kuin virallisemmat islamin muodot. Monet oikeauskoiset muslimit eivät pitä alaviittien uskontoa varsinaisesti islamilaisena, mutta islamilaisessa maailmassa eläessään alaviitit joutuvat jonkin verran esiintymään muslimeina.

Alaviittien uskonnossa on se huono puoli, että sen mukaan naisilla ei ole sielua.

Ja koska alaviittien uskonto ei ole kovin islamilaistakaan, niin tuskin siitä on myöskään islamin liberalisoitumimisen esitaistelijaksi.

Jo vuosia sitten olin saanut tietää sellaisesta islamilaisesta tai islamperäisestä uskonnon muodosta kuin ahmadilaisuus. Olen tiennyt, että se on vähemmän fanaattinen Koraania pyhänä kirjana pitävistä uskonmuodoista.

Muistutin äsken itseäni ahmadilaisuuden olemassaolosta ja menin sitten lukemaan aiheesta lisää internetistä. Suomenkielinen Wikipedian artikkeli aiheesta osoittautui kovin lyhkäiseksi. Lukaisin sitten läpi englanninkielisen version, joka sisälsi varsin runsaasti tietoa. Esittelen sen sisältämää informaatiota liikkeestä seuraavassa.

Mirza Ghulam Ahmad (1835–1908) -niminen kaveri perusti ahmadilaisuuden vuonna 1889 Punjabissa brittiläisessä Intiassa. Liikkeellä on nykyisin 10-20 miljoonaa kannattajaa.

Oikeauskoisemmat muslimit harvemmin pitävät ahmadilaisuutta islamilaisena oppina, ja ahmadilaisia on vainottukin ja vainotaan edelleen islamilaisessa maailmassa.

Ahmadilaisuudelle Koraani on kuitenkin pyhä kirja ja islamin perustanut profeetta Muhammad suurin profeetta. Se myöskin kannattaa islamin viittä peruspilaria, jotka ovat islamin uskontunnustus, päivittäiset rukoukset, almujen anto, paasto Ramadan-kuukauden aikana ja pyhiinvaellus Mekkaan ainakin kerran elämän aikana. Esitellessäni ahmadilaisuutta seuraavassa keskityn tärkeimmiksi katsomiini niistä piirteistä sen opissa, missä se eroaa normi-islamista.

Toisin kuin normi-islam, ahmadilaisuus ei edesauta eikä hyväksy uskonnon levittämistä väkivallalla. Liike harjoittaa pyhää sotaa ainoastaan kynän avulla. Ainoastaan äärimmäisen vainon ollessa kyseessä liike katsoo sen jäsenillä olevan oikeus aseelliseen itsepuolustukseen.

Myöskin vastoin normi-islamia ahmadilaisuudessa katsotaan, että Jeesus todellakin tuli ristiinnaulituksi. Mutta ahmadilaisuuden mukaan Jeesus oli ainoastaan pyörtynyt ristillä eikä kuollut, ja hautaan panemisen jälkeen hänet oli virvoitettu. Ahmadilaiset uskovat, että Jeesus kuoli Kashmirissa vanhana miehenä ollessaan etsimässä Israelin kadonneita heimoja.

Ahmadilaisuus katsoo, että Jeesuksen toinen tuleminen tulee käsittää vertauskuvallisesti ja että liikkeen perustaja Mirza Ghulam Ahmadin persoonassa täyttyivät raamatulliset ja islamilaiset profetiat siitä.

Ahmadilaisuus uskoo, että Jumala jatkaa kommunikointia edelleenkin valittujen yksilöitten kanssa.

Vastoin normi-islamia ahmadilaisuus myöskin kannattaa sellaista Koraanin tulkintaa, jonka mukaan Koraanin kaikki säkeet ovat samanarvoisia. Perinteinen islamilainen tulkinta on lähtenyt siitä, että jos profeetta Muhammadin ilmestykset ovat keskenään ristiriidassa, niin myöhemmin annettu kumoaa aikaisemman. Koska tämän esittämästä opista tuli ajan mittaan yhä suvaitsemattomampi ja väkivaltaan yllyttävämpi, niin tämä ahmadilainen Koraanin tulkintatapa todella mahdollistaakin väkivallan hylkäämisen islamin/ahmadilaisuuden levittämisessä.

Ahmadilaisuus pitää Koraanin ja Vanhan testamentin esittelemien profeettojen, mukaan lukien Jeesus, lisäksi profeettoina myöskin Zarathustraa, Krishnaa, Buddhaa ja Kungfutsea.

Ahmadilaisuus uskoo, että tietyissä rajoissa ihmisellä on vapaa tahto.

Ahmadilaiset uskovat, että Jumalan sanan ja Jumalan työn välillä ei voi olla ristiriitaa, joten uskonnon ja tieteen tulee työskennellä yhdessä toistensa kanssa. Tässä on toinen asia, missä olen samaa mieltä ahmadilaisuuden kanssa.

Ahmadilaisuuden mukaan uskonnon historia on syklinen ja uudentuu seitsemäntuhannen vuoden välein. Nykyinen sykli jaetaan seitsemään kauteen. Mirza Ghulam Ahmad ilmestyi messiaana maailmaan kuudellella kaudella aivan seitsemännen kauden kynnyksellä.

Koska Saudi-Arabia(kaan) ei pidä ahmadilaisuutta islamin muotona, liikkeen kannattajille tuottaa jonkin verran vaikeuksia pyhiinvaelluksen Mekkaan tekeminen.

Koska tavalliset muslimit – siis muihin suuntauksiin kuin ahmadilaisuuteen kuuluvat – suhtautuvat yleensä melko kriittisesti ahmadilaisuuteen, ei välttämättä olisi järkevää sanoa, että ahmadilaisuus on loistava esimerkki maltillisesta islamista. Mutta jos se katsottaisiin islamin muodoksi, niin siinä tapauksessa minun olisi pakko todeta, että aikaisemmin blogissa esittämäni arvio, että maltillisia muslimeita olisi vain noin 500, olisi väärä.