maanantai 22. kesäkuuta 2020

Koronavirus ja minä, osa 3: Sleeping in Light

Pahimmista koronaviruspandemian aiheuttamista ihmisten ja yritysten elämää säätelevistä rajoituksista näytetään päästyn, tai näin voisi olettaa.

Kerholla on taas eräänlaista lähitoimintaa (en kerro tässä, mihin viittaan "kerholla"). Voi olla, että koskaan enää, tai sanotaanko että moneen vuoteen, ei kuitenkaan palata täysin normaaliin. Tämä on lähes ylittämätön sukupolvikokemus. Ja korona säilynee jossain määrin piinanamme vielä tulevina vuosina.

Joudumme pikku hiljaa rämpimään itsemme ylös tästä suosta, joka on sekä taloudellinen, psykologinen että kansanterveydellinen.

Mutta nyt tahtoisin puhua jostain muusta...

Pidginkielet syntyvät erikielisten ihmisten tarpeesta kommunikoida toistensa kanssa. Ne ovat rakenteeltaan mahdollisimman yksinkertaisia. Ne ovat rajoitetun apukielen kaltaisia.

Pidginkieltä puhuvien jälkeläiset taas muokkaavat vanhempiensa tai isovanhempiensa käyttämästä pidginkielestä kreolikielen. Siinä on jonkinlainen vaikkakin yksinkertainen kielioppi. Sen ilmaisu on pidginkieltä monipuolisempaa.

Kreolikielistä olen lievästi tutustunut papiamentuun (toiselta nimeltään papiamento), jota puhutaan Alankomaihin kuuluvilla karibialaisilla Aruban, Bonairen ja Curaçaon (nk. ABC-saaret) saarilla, ja tok-pisiniin, jota puhutaan Papua Uudessa-Guineassa.

Papiamentu perustuu pidginportugaliin, ja se on saanut vaikutteita myös esimerkiksi afrikkalaisista kielistä ja etenkin espanjasta. Tok-pisin taas pohjautuu ennen kaikkea englantiin, mutta sen sanastossa on vaikutteita englannin lisäksi portugalista, saksasta sekä alueen alkuperäisistä kielistä: papualaisista ja austronesialaisista kielistä. (Jos ketään kiinnostaa, niin papiamentunkielinen Wikipedia löytyy täältä ja tokpisininkielinen täältä.)

Lingua Franca Nova eli elefen taas on yhdysvaltalaisen psykologian professorin C. George Boereen kehittämä kieli, joka julkaistui internetissä vuonna 1998. Sen kielioppi on erittäin yksinkertainen sekä täysin säännöllinen ja on hyvin samantapainen kuin romaanisissa | kreolikielissä. Kielen sanasto perustuu ranskaan, italiaan, portugaliin, espanjaan ja katalaaniin. Kieltä kirjoitetaan täysin äänteenmukaisesti. (Ja jos ketään kiinnostaa, niin elefeninkielinen Wikipedia löytyy täältä.)

LFN on siis keinotekoinen romaanisia kreolikieliä muistuttava kieli. Itse olen sittemmin suostunut lopulta pitkälti hyväksymään kielen ääliömäisessä määrin suuren yksinkertaisuuden. Tärkein ja melkein ainoa asia tässä minua ennen rassanneessa asiassa on se, että Lingua Franca Novassa adjektiiveilla ei ole adverbitaivutusta.

Tunnuslauseeni onkin viime aikoina ollut: Keep it simple, stupid! Eli homma kannattaa pitää yksinkertaisena.

On toki tässä vielä mainittava, että läheskään kaikkea en silti täysin rinnoin hyväksy LFN:ssä.

Tämän lisäksi Lingua Franca Novaan liittyviä itse kyhäämiäni sivuja tai sivustoja ovat tämä, tämä ja tämä. Ja tämä.

Olen monissa asioissa laiska. Mutta tämä ei ole todellakaan sellainen asia, jossa olisin syyllistynyt tähän syntiin.

Haluaisin myös sanoa olevani voittaja. Tosin tämä olisi jossain määrin epäsopivaa, koska kovin hyvä voittaja tuskin olen ainakaan juuri tällä hetkellä. Mutta koska tänään on 50-vuotissyntymäpäiväni, niin siksi haluaisin sanoa niin.

Olen omissa silmissäni voittaja vasta silloin, kun on tarpeeksi selvää, että olen saanut erään pitkäaikaisen ja vaikean projektini todellakin valmiiksi.

Mutta ainakin minulla on nykyään jonkinlainen mielenrauha.

Joka tapauksessa olen varma siitä, että minun tulisi osallistua SM- eli setämieskaraokeen.

4 kommenttia:

  1. Rauhallisia vuosia 50-vuotissynttäreiden jälkeen. Toivottavasti vuoden hyviä ja niitä on paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän toivotuksesta.

      ...Odottelen vielä viimeisimmän lahjan saapumista. Kun se on tullut, voin julkaista syntymäpäiväviikkoa koskevan merkintäni.

      Poista
  2. Hei! Tulin taas, pitkästä aikaa, vilkaisseeksi blogejasi. Oli hauska lukea, että olet asennoitunut noin positiivisesti elefeniin. Muistan sinun joskus harrastaneen sitä jopa siinä määrin, että kirjoitit siitä artikkelin Wikpediaan, mutta että myöhemmin luovuit siitä ja suuntauduit novialiin.
    Ei tietenkään ole olemassa täydellistä, kaikkien toiveet täyttävää kieltä, mutta elefen on jaksanut viehättää minua edelleen. Olen kääntänyt erinäisiä lauluja, (lähinnä Runebergin) runoja ja pikku kertomuksia. Suurin työ on ollut Nalle Puh -kirjan käännös "Wini la Pu", jolle sain hankituksi julkaisuoikeuden verkkoon. Sain oikolukuapua taitavalta elefenistiltä, Simon Daviesilta, joka löysi varsin usein väärin tai epäselvästi muotoiltuja käännöksiä. Osa johtui huonosta alkukielen (englanti) taidostani, mutta moni myös siitä, että elefenin niukka muoto-oppi asettaa yllättäviä haasteita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei itsellesikin taas!

      Elefen ei ole täydellinen, mutta se on melko hyvä.

      Hyvä, jos olet saanut tehtyä vakavaa käännöstyötä.

      Poista