keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

TOAW, maailman paras sotapeli vuodelta 1998

Ennen wanhaan, jo kauan ennen koronarajoitusaikoja, joista tuli sukupolvikokemus, oli vuosi 1998. Sain silloin joululahjaksi pelin The Operational Art of War.

Kyseessä oli vuoropohjainen sotastrategiapeli, joka sisälsi myös minulle myöhemmin tärkeäksi tulleen skenaarioeditorin.

Olin asentanut Windows-koneelleni pelin demon ja päätellyt siitä, että tämä on peli, joka varmaan kannattaisi hankkia. Ja niin vanhempani ostivat minulle pelin täysversion joululahjaksi.

Skenaarioeditorilla saattoi tehdä peliin omia skenaarioita. Pelissä oli valmiiksi tehtyinä skenaariota jo iso liuta, mutta en pitänyt niiden pelaamisesta. Sen sijaan tein omia.

Kuitenkin tavallaan pahinta TOAW:ssa oli tämä skenaarioeditori, sillä siinä skenaarion sotilasyksikköjä joutui aina vaivalloisesti yksi kerrallaan muokkaamaan. Ei siis voinut esim. valita 25 yksikköä, joille tehdä saman muutoksen yhdellä kertaa.

Mutta skenaarioeditori oli pelissä myös parasta. Viihdyin sen parissa varsin paljon, vaikka se ei ollut täydellinen.

Tein peliin vuosien varrella valtavasti omia skenaarioita.

TOAW:ssa peli tapahtui heksaruudukossa. Pelin "fyysinen" koko voi olla korkeintaan 100x100 heksaa.

TOAW:ssa pelimekaniikka oli toimiva.

Itse useimmiten tein skenaarioni sellaisiksi, että saatoin pelata niitä kummalla puolella tahansa. Tietokonepelaaja ei ollut täysi idiootti, mutta ei myöskään kovin täydellinen. Minusta itsestäni melko paljon riippui se, miten tasapainoiseksi sain skenaarioni tehtyä.

Tapasin antaa aina aluksi tietokoneen pelata tekemiäni skenaarioita itseään vastaan samalla itse seuraten, miten homma toimii. Näin sain selville vikoja skenaarioissani.

Itse pelin pelaamisessa ärsyttävintä oli se, että menestyäkseen oli melko usein aivan pakko pistää sotilaat kaivautumaan eikä peliin ollut keksitty laittaa mukaan optiota, että voisi määrätä vuoron lopuksi ne kaikki automaattisesti kaivautumaan.

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla suoritin siirtymän Windowsista Linux-käyttöjärjestelmän käyttäjäksi. Ensialkuun sekä Windows että Linux olivat koneellani, jotta kulttuurishokki ei iskisi kovin vakavana, mutta jonkin ajan päästä kykenin jo poistamaan Windowsin koneeltani.

Muistaakseni TOAW toimi myös Linuxissani aluksi Wine-ei-emulaattorin avulla. Myöhemmin se lakkasi toimimasta.

Tämä oli minulle suuri isku. Välillä sain kuitenkin haltuuni vanhoja Windows-tietokoneita, joissa sain sen toimimaan. Ne eivät kuitenkaan olleet käytössäni pitkiä aikoja.

Aina välillä tarkistin, että toimiiko lempipelini Linuxissani Winen avulla. Aina jouduin toteamaan: ei toiminut.

Kaikkien näiden vuosien jälkeen kävi seuraavaa: joitakin viikkoja sitten yksi wanhahko kaverini Janne toi minulle jostain ilmaiseksi saamansa kannettavan PC-tietokoneen, jossa käyttöjärjestelmänä oli Windows XP. Löysin tietenkin käyttöä ikiwanhalle käyttöjärjestelmälle, jota ei kannata päästää verkkoon. Asensin siihen TOAW:n. Ja, oi, katso: se toimi siinä.

Ja toimii edelleen. Muutaman päivän aikana tein pelin editorilla Operaatio Barbarossa -skenaarion. Tein sen kartasta järjettömän isokokoisen. Se on lisäksi mahdollisimman ruma. Minulle tuli kyllä mieleen, että en välttämättä edes halua pelata peliä itse siitä syystä, että en kovin hirveästi samaistu sen enempää Neuvostoliiton kuin natsi-Saksankaan arvoihin.

Olen monena viime päivänä vain peluuttanut "Operaatio Barbarossaa" itseään vastaan ja etsinyt vikoja. Tämä on parasta viihdettä minulle. Tällä hetkellä skenaario näyttää jo melko hyvältä.

Mutta minun pitäisi saada nyt inspiraatiota tehdäkseni myöhemmin muita skenaaroita.

Pari kertaa pelin käynnistyminen on loppunut virheilmoitukseen. Tämä on kyllä pelästyttänyt minut, mutta ilmeisesti kummallakin kerralla on ollut kyse siitä, että rupesin käynnistämään peliä liian aikaisin Windowsin työpöydälle tulon jälkeen. Windows ei ollut vielä ehtinyt kunnolla ladata kaikkia palikoitaan ja "asettua".

The Operational Art of Warista on tehty kolme uudempaa versiota. Viimeisin, nro IV, on kuulemma sikäli edistyksellinen, että siinä on mahdollista saada kunnolla toimimaan laivastotaistelutkin, ja siinä on myöskin kehittynyt tekoäly.

Verkosta löytyy hienot TOAW III:n ja TOAW IV:n arvostelut.

Olen käyttänyt Steam-nimistä pelien suoratoistoalustaa. TOAW IV löytyy Steamistä, mutta edelleenkään pelistä ei ole olemassa Linux-versiota. Tuoreehkon Proton-nimisen palikan avulla on periaatteessa mahdollista pelata Steamin kautta peliä, josta ei ole olemassa omalle käyttöjärjestelmälle versiota. Mutta kun TOAW IV:stä ei ole olemassa demoversiota, niin en kyllä uskalla ostaa peliä, jonka toimimisesta ei ole sitten varmuutta. Pitää varmaan kokeilla joitain ilmaisia Windows-pelejä ominaisuuden kautta ensin.

TOAW (I-IV) on oikeastaan ainoa asia, jota tarvitsen Windows-maailmasta.

...
PS. 16.6.2020 klo 16.53: Viime yönä ei TOAW lähtenyt enää käyntiin, vaan näkyviin tuli joka kerta sen käynnistämistä yrittäessäni vain virheilmoitus. Ja sama on jatkunut tänään aamutoimieni jälkeen. Onko nyt niin, että elämäni TOAW:n kanssa on lopullisesti ohitse? Siteeraan Jeesusta: "Olen järkyttynyt!". Ja siteeraan Graham Greenin romaanin Monsignor Quixote päähenkilöä: "I'm afraid El Toboso is no longer home for me."

7 kommenttia:

  1. Eikö olisi mielekästä pelata ihan omaa sotaa, mikä mikä maata vastaan mistä, mistä maasta ja katsoa voittaako tietokoneen, ilman, että tietää jotain historiassa olleesta taistelusta, vai onko se historia siinä se idis?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus se on se idea, mutta olen tehnyt kyllä runsaasti myös ei-historiallisia skenaarioita.

      Poista
  2. Joku kaverini kehui minulle tuota peliä joskus kauan sitten. Nyt voisin ehkä jopa testata sitä. Nyt korona-aikana olen muutenkin pelaillut nostalgiamielessä 90-luvun pelejä.

    VastaaPoista
  3. Ei ole. Nyt aloin harkitsemaan, pitäisikö ostaa tuo TOAW IV Steamilta.

    VastaaPoista
  4. Nyt on TOAW:n kanssa ilmennyt runsaasti loiskiehuntaa. Lisäsin asiasta Post Scriptumin tekstiin.

    VastaaPoista