torstai 18. kesäkuuta 2020

Lentosimulaattoripelaaminen, uusi vanha harrastus

Useita kuukausia sitten lähdin mukaan, kun yhdistykseni väki lähti käymään Vantaalla sijaitsevassa Ilmailumuseossa. Siellä oli kaiken maailman lentokoneita ja tällä kertaa myös toimiva Draken-hävittäjäsimulaattori. En itse mennyt simulaattoria lentämään, mutta koska jotain tajusin lentämisestä, niin huutelin ohjeita lentäjille.

Minulle lentokoneet ovat aina merkinneet paljon. Isäni oli lentokonemekaanikko Finnairilla, olen arvostanut Suomen ilmavoimien merkittävää panosta viime sodissamme ja tunnen elämäkerrallisia kirjoja suomalaisista sotalentäjistä kirjoittavan Jukka Piipposen.

Olin myös juuri lukenut Piipposen viimeisimmän kirjan Lauri Hämäläinen – lentäjän tarina; olen itse asiassa lukenut kaikki hänen kirjansa.

1990-luvulla olin edellisen kerran harrastanut lentosimulaattoripelaamista PC-tietokoneella. Päällemme iskenyt koronavirusepidemia, joka lopulta sulki yhdistykseni toimipisteet hyväksi aikaa, ja tämä ilmailumuseossa käynti, aikaansaivat minussa tarpeen ikään kuin palata juurille – lentosimulaattoripeleihin.

Myös toinen yhdistykseni kävijä Hannu päätti ryhtyä harrastukseen mukaan.

Koska niin minun kuin hänen tietokoneella on Windowsin sijaan työpöytä-Linux (linkin takana vuonna 2014 julkaisemani blogikirjoitukseni Linuxista) käyttöjärjestelmänä, piti keksiä lentosimulaattoripelejä, jotka toimivat Linuxissa elleivät sitten muissakin käyttöjärjestelmissä. Tein listan tällaisista peleistä ja lähetin Hannulle sen sähköpostitse.

Olemme nyt tahkonneet internet-selaimessa pelattavaa Geo-FS -lentosimulaattoria. Siinä on se huono puoli, että lentämään lähdöstä on tehty turhankin helppoa. Ja toiseksi siinä maisemien grafiikka on turhan karua tuhnua (kympin vuodessa maksamalla kuitenkin saisi käyttöön jonkin verran paremman grafiikan). Kolmanneksi lennettäviä lentokoneita ei saa pelissä vioitettua. Mutta kyllä silläkin pystyy sellaista peruslentämistä harrastamaan. Eikä laskeutuminen ole ihan yksinkertainen juttu tässäkään pelissä. Itse asiassa pelissä on sellainen vika, tai ominaisuus, että lentokoneilla on laskeutuessa taipumus pomppia hirveästi kiitoradalla. Erilaisia lentokoneita tai muita härveleitä on pelissä käytettävissä kaikkiaan 25.

Toivottavasti Geo-FS tuosta kehittyy parempaan suuntaan.

Alussa opetin Hannulle lentämistä kerran viikossa. Sitten kun ei tarvinnut enää opettaa, vain lennettiin. Annoin myös toiselle kaverilleni Virpille, yhden kerran, teoriaopetusta, ja myöhemmin hän pääsi myös lentämään. Sillä kertaa hänen koiransa Gimma oli aluksi lepäämässä lattialla röhnöttäen, mutta jossain vaiheessa tämä aisti emäntänsä hermostuneisuuden ja jännityksen ja tuli katsomaan huolestuneena, että mistä oli kyse. On se lentäminen aluksi niin jännittävää.

On myös toinen, ja varsin pätevä, lentosimulaattori nimeltä FlightGear. Kyseessä on tietokoneeseen asennettava peli, ja siitä löytyy versiot niin Linuxille, Windowsille kuin MacOS:lle. FlightGearissa pääsee omin käsin tai hiirin käyttämään lentokoneen namiskoita, ja voi, että se on tehty realistiseksi. Aluksi en päässyt FlightGearin maailmassa vielä alkua pitemmälle. Hauska yksityiskohta pelissä on se, että voi myös käydä tarkastamassa koneensa ulkopuolelta ennen lentoonlähtöä. Peliin saa myös ohjelmoitua satunnaisia konevikoja.

Ennen pitkää olemme oppineet FlightGearissa käynnistämään Cessna 172:n moottorin. Kesti pitkään ennen kuin pääsimme tähän saakka. Homma on nimittäin hieman monimutkainen. Olemme myös päässeet lentelemään sillä.

Peliin pystyy myös asentamaan muita lentokoneita.

Kerran lensin Cessnalla Havaijin pääsaaren Oahun ympäri. Välillä lennon aikana kävin matalalla katselemassa merellä seilaavia laivoja. Kun lopulta suhteellisen pitkän ajan kuluttua laskeuduin takaisin kentälle, jolta olin alun perin lähtenyt, romutin koneeni, kun vertikaalinen nopeus oli liian suuri.

Laskeutuminen onkin ehdottomasti vaikeinta lentämisessä. Se vaatii paljon harjoitusta. Olen lukemattomia kertoja romuttanut koneeni FlightGearissä. Onneksi kyseessä on vain simulaattori. Oikeassa elämässä tällainen tulisi lentäjälle varsin kalliiksi, siis jos hän selviäisi onnettomuuksista hengissä.

Toissa päivänä sain omin käsin käynnistymään Fieseler Storchin moottorin. Kone ihastutti minua lento-, lentoonlähtö- ja laskeutumisominaisuuksillaan, vaikkakaan koneen ohjaamon mallintamista ei ollut tehty kauhean hienosti.

Olin unohtanut, että ilotikkuni eli peliohjain oli ollut pitkäaikaisessa lainassa yhdellä kaverillani. Niinpä olin verkkokaupasta tilannut itselleni uuden. Lentopelissä on tärkeää, että peliohjaimen sauvaa kiertämällä pääsee käyttämään sivuperäsinpolkimia. Ja kaasunsäädinkin on kiva juttu olemassa oikeaoppisessa lentämisessä.

Myöhemmin myöskin Hannu tilasi itselleen verkkokaupasta ilotikun. Nuolinäppäimillä lentokoneen ohjaaminen kun ei oikein aja asiaansa.

Keksimme jossain vaiheessa kirjautua Geo-FS -peliin Google-tunnusten avulla. Tällöin pääsi valitsemaan itselleen kutsumerkin (englanniksi "callsign"), joka näkyy tekstiradioviestinnässä sekä lentokoneen yläpuolella muille lentäjille moninpelissä. Kirjautumisen ansiosta myöskin peli pitää tilastoa lennoista.

Olemme myöhemmin todenneet, että Geo-FS on pitkälti lelu peliksi, vaikka sen avulla voi hyvin opetella lentämisen perusjuttuja sekä laskeutumista.

FlightGearissä olemme oppineet jo paljon perusasioita Cessna 172:lla lentämisestä.

Jos pääsee ennen pitkää näiden kanssa pitkälle, niin voi lopulta niin halutessaan siirtyä hardcore-osastolle eli kaupalliseen X-Plane -lentosimulaattoriin. Tosin FlightGearkin on ihan hyvä.

Ehdin rupeaman alussa kuolata myös varsin monipuolisen toisen maailmansodan aikaisiin ja sen jälkeisiin lentokoneisiin ja ajoneuvoihin keskittyvän sotapelin War Thunderin perään, mutta kävi ilmi, että pelin vaatimukset kiintolevytilalle ovat varsin mahtavat, joten en siksi pääse ihan vielä aloittamaan sen kanssa. Joutuu ostamaan jossain vaiheessa uuden kiintolevyn.

X-Plane myöskin vaatii paljon tietokoneelta. Sen minimivaatimus RAM-muistille on kahdeksan gigatavua, ja minun koneessani muistia on vain neljä gigaa.

Mutta FlightGearissa riittää erittäin paljon pelaamista vielä. Olemme oikeastaan pelissä vasta raapaisseet pintaa. Ei siihen ihan heti kyllästy. Uuden oppimisen mahdollisuudet ovat FlightGearissä käytännössä rajattomat. 

PS. Tämä on pitempi ja lievästi päivitetty versio Hyvät tuulet -lehden numerossa 3/2020 julkaistusta kirjoituksestani.

2 kommenttia:

  1. Montako konetta olet romuttanut, oletko laskenut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en. Jos olisin ollut oikeassa lentokoulutuksessa, niin en olisi ehkä romuttanut ainoatakaan.

      Poista