Pakolaiset eivät saavu Kanadaan hallitsemattomasti, vaan Kanada valitsee itse sinne päästettävät. Tätä varten Kanadan virkahenkilöitä toimii pakolaisleireillä maailmalla.
Kanada myöskin hyväksyy pakolaisiksi vain perheitä, yksinäisiä naisia sekä seksuaalivähemmistöihin kuuluvia, joten tulijoiden joukko on hyvin erilainen kuin mitä on nähty monessa Euroopan maassa, joissa tulijoista jopa yli 80% on viime aikoina ollut aikuisia miehiä.
Kanadaan tulevat pakolaiset joutuvat yleensä kustantamaan oman terveystarkastuksensa lähtömaassa sekä lentonsa Kanadaan. Jos pakolaisella ei ole varaa tähän, joutuu tämä ottamaan valtiolta lainan, jolle lasketaan myös korko.
Kanadassa pakolaiset eivät saa valita asuinpaikkakuntaansa.
Kanadan valtio tarjoaa tulijoille tukeaan vain vuoden ajan, minkä jälkeen pakolaiset joutuvat elättämään itsensä. Maahan saapuneet pakolaiset päästetään nopeasti työmarkkinoille.
Kanadassa työttömyysturva sekä sosiaalituet ovat Eurooppaan verrattuna hyvin alhaiset ja aikarajattuja, joten käytännössä jokaisen on pyrittävä työllistämään itsensä normaalin elämän turvatakseen.
Kanada vastaanottaa joka vuosi pakolaisten määrään verrattuna suurin piirtein kymmenkertaisen määrän työperäisiä maahantulijoita, joten pakolaiset eivät ole sikälikään maalle kovin merkittävä kustannus.
Kanadaan pääsee muuttamaan työn perässä, mikäli Kanadan valtio katsoo maan elinkeinoelämän tarvitsevan juuri ko. maahanmuuttajan ammattitaitoa. Maa pyrkii siihen, etteivät työperäiset maahanmuuttajat veisi työpaikkaa yhdeltäkään kanadalaiselta.
Itse periaatteessa kannatan hyvinvointivaltiota, mutta laajentuneen automaation ja yritysten ulosliputtamisten sekä haittamaahanmuuton vuoksi Suomessakin joudutaan ennen pitkää siirtymään Kanadan malliin, eli työvoimasta tulee joustavaa ja haittamaahanmuuttajatkin joutuvat etsiytymään töihin. Tämä tuo tietenkin slummiutumista ja rikollisuuden lisääntymistä, mutta mitäpä me emme tekisi haittamaahanmuuttajien vuoksi!
Valitettavasti monikulttuurisuutta ja hyvinvintivaltiota on vaikea pitää yllä samaan aikaan.
Toivon kuitenkin, että kansalaisille taattaisiin asunto. Tosin tämä ei toteudu edes tällä hetkellä, mutta silti. Suomen talvi on pirullinen, ja pitäisi ihmisellä olla katto päänsä päällä edes kontissa tai parakissa. Tosin on talvi pirullinen Kanadassakin, eikä silti valtio siellä takaa kaikille asuntoa.
Tässä välissä voisin puhua sanasen vielä katupartioinnista. Kanadassa ja samoin muuten myös Yhdysvalloissa arvostetaan naapurustopartiointia. Näiden maiden poliisiviranomaisetkin pitävät sitä hyvänä ja tukevat sellaista.
Suomessa Soldiers of Odin -katupartiointijärjestöä jotkut pitävät rasistisena. En tiedä, pitääkö syytös paikkansa, mutta minusta tämän maan hyvien ihmisten kannattaisi jo vaihtaa asiassa levyä ja ruveta tukemaan naapurustopartiointia. Jos monikulttuurisuus on niin hyvä juttu, niin naapurustopartiointi on elävä osa sitä. Jos ei leimattaisi katupartiointia niin pahasti, niin mukaan sellaiseen voisi mennä useampi ihan tavallinen ei-rasistinen jantunen. Ja tällaiselle naapurustopartioliikkeelle voitaisiin antaa nimeksi vaikka Soldiers of Jesus.
Olen seurannut dokumentaarisia sarjoja "Kanadan rajalla" ja "Australian rajalla", joissa kuvataan rajatarkastajien työtä. Vanhana netsinä olen tietenkin innoissani nähdessäni, kuinka molemmissa maissa rajatarkastajat puolustavat työssään maataan pitämällä ei-halutut ihmiset sekä ei-hyväksyttävät huumeet, tavarat ja kasvikset poissa. Minulle on tullut mieleeni, että jos menisin käymään vaikka Kanadassa, ja kanadalaisen rajatarkastajan huomio kiinnittyisi jostain syystä minuun, niin miltä minusta vanhana tietokonenörttinä tuntuisi se, että virkailija tarkastaisi sekä kännykkäni että kannettavan tietokoneeni tai taulutietokoneeni. Täytyy sanoa, että minun täytyisi vain hyväksyä se, että tietokonelaitteeni tarkastetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti