Tunnustan rakkauteni poliitikkoihin

Poliitikot saavat niinsanotusti paljon paskaa niskaansa, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän.

Silti heidän työnsä on melko tärkeää. Ja monet heistä myös perehtyvät parhaansa mukaan yhteiskunnan asioihin. Eduskuntavaaliehdokas voi toki tulla valituksi eduskuntaan vaikka ei tykkäisi perehtyä oikein mihinkään, mutta varsin usein äänestäjäkunta, ellei sitten hänen taustallaan oleva puolue, rankaisee tällaisesta asenteesta.

Valtakunnanpolitiikkaan ryhtyvien kannattaa kuulua erityiseen rotuun, sillä vaatimustaso sillä yhteiskunnallisten asioiden hoitamisen tasolla on suhteellisen korkea. Ja saa niinsanotusti entistä enemmän paskaa niskaansa, luultavasti.

Politiikanteossa on kyllä yksi paha valuvika: se että se tuottaa tarpeetontakin vastakkainasettelua. Koska on tärkeää, että oma puolue pärjää vaaleissa, jotta se pääsee paremmin vallankahvaan kiinni toteuttaakseen itselleen tärkeitä asioita. On esitettävä, että rinnakkainen puolue on jotenkin paha tai toteuttaa taitamatonta politiikkaa, vaikka näin ei olisikaan. Tällaisiin väitteisiin poliitikon kannattaa pikkaisen oikeasti uskoakin, koska se tuo uskottavuutta, jos on aidosti vihastunut tai halveksiva. Toisaalta, yhden terroristi on toisen vapaustaistelija. Kaikki eivät ole samaa mieltä asioista, eikä heidän tarvitsekaan olla.

Politiikassa ei tärkeää ole vain se, mitä tehdään, ja se, mitä sanotaan, vaan se, miltä asia näyttää julkisuudessa. Politiikanteko on muun ohella myös esittämistä ja näyttelemistä. Ja taiten tehtyä julkisuudenhallintaa, jos edustaja tai hänen puolueensa taitaa sen.

Voi käydä jopa niin, että hallituksessa ollessaan moni puolue kannattaa eri asioita kuin ollessaan oppositiossa.

Hienoa olisi, jos asiat voisi käsitellä aina vain asioina.

En kuitenkaan näe, että tähän valuvikaan on demokratiassa yksinkertaista ratkaisua.

Jos demokraattisessa järjestelmässä luovuttaisiin puolueista edustajien ja ehdokkaiden takapiruina, niin äänestäjiltä puuttuisi silloin paljon tietoa poliitikkojen näkemyksistä. Niin paljon kuin sitä inhoankin, niin puoluejärjestelmä näyttää toimivan demokratiassa osana äänestäjien poliittista kuluttajansuojaa.

Kunnioitan joka tapauksessa suuresti poliitikkoja, koska heidän työnsä on tärkeää, ellei tämä jo tullut selväksi.

Ihanne olisi, jos kaikilla puolueilla olisi sellainen sääntö, että puhua, toimia ja käyttäytyä saisi puolueen jäsen miten haluaisi, kunhan ei selkeästi vahingoita puoluettaan tai toimi sen arvojen vastaisesti. Puolueen aatetta siis pitäisi puolueen jäsenen kannattaa, mutta sen toteuttamisen yksityiskohdissa olisi hänellä täysi vapaus valita.

Voin todeta äänestäväni Jeesuksen kuluvan kevään 2023 eduskuntavaaleissa Perussuomalaisia, mutta minun täytyy kuitenkin kehaista kahta eduskunnan ulkopuolista puoluetta, jotka ilmeisesti ovat melko hyvin onnistuneet tämänkaltaisen periaatteen kannattamisessa, nimittäin Muutospuolue ja Piraattipuolue.

Minun ihanteeni olisi ääliömäisen rehellinen puolue, joka vaikenisi joskus joistakin asioista ainoastaan kansallisen turvallisuuden elintärkeän edun vuoksi.

Joskus itse kunkin tekee myös mieli olla eri mieltä kannattamansa puolueen kanssa. Siksi minusta olisikin tervettä, että vaikka ammattipoliitikot hoitaisivatkin päivänpolitiikan, niin tavalliset ihmiset voisivat ainakin joissakin kysymyksissä joskus niinsanotusti kävellä päättäjiä sitovien kansanäänestysten keinolla poliitikkojen yli. Kysymys on siitä, mistä käytetään nimitystä suora demokratia.

Poliitikot aina tultuaan valituksi nimittäin jossain määrin irtoavat äänestäjiensä tahdosta. Koillis-Syyrian Rojavassa tällaista tapahtuu ilmeisesti vähemmän, mutta me emme ole nyt siellä. Heillä on erilainen järjestelmä.

Suoran demokratian – nykyiset kansalaisaloitteethan eivät yksinään sitä vielä ole – käyttö ei kuitenkaan sovi vallan erinomaisesti tilanteeseen, jossa me nykyisin olemme. Jos me järjestäisimme päättäjiä sitovan kansanäänestyksen puolustusliitto Naton jäsenyydestä, niin itänaapurinamme toimiva hirmuvalta eli moskoviitit sotkeutuisi varmasti mahdollisimman tehokkaasti kansanäänestyksen pitämiseen. Äänestys ei silloin olisi vapaa vihamielisestä ja voimakkaasta ulkopuolisesta painostuksesta.

Joskus voi joutua rikkomaan hyväksymiään sääntöjä vastaan, jotta kansakunta ei tuhoutuisi.