Millä lailla raivaan itselleni lisää aikaa interwebin tekstisessä maailmassa

En aina saa keksittyä itselleni riittävästi mielekästä tekemistä. Silti seikkaillessani interwebin tekstisessä maailmassa, jossa joskus on kyllä kuvia tai jopa videonpätkiä, minun tekee mieleni keskittyä mieluummin kaikkeen mukavasti luettavaan ja näkyvään sisältöön.

Niinpä rajoitan sellaisten tekstien lukemista, joissa on mieltäni riivauttavia avainsanoja. Todennäköisesti joku toinenkin on kirjoittanut samasta aiheesta jonnekin paremmassa tekstimuodossa, ja saatan törmätä siihen myöhemmin. Joka tapauksessa aika on rahaa ja lihapukuni on temppeli, johon ei tekstillinen saastaisuus kuulu.

Usein siis vältän sellaisten tekstien lukemista, joista löytyy seuraavia sanoja tai ominaisuuksia:

• tummaihoinen, mustaihoinen, valkoihoinen, rodullistettu. Mustaihoinen ja valkoihoinen kuulostavat molemmat sairauksilta. Itse asiassa sellainen sairaus kuin albinismi jopa on todistetusti olemassa. Mustassa Afrikassa noitatohtorit valmistavat usein albiinojen ruumiinosista taikakaluja. Taikakalujen aihiot raastetaan yleensä elävästä ihmisestä, tai näin olen siis asian ymmärtänyt. Nimitys tummaihoinen taas on liian yleinen ominaisuus kuvaamaan sopivalla tavalla montaakaan ihmistä annetussa asiayhteydessä. Voidaan toki sanoa, että samoalaisilla on tumma iho, mutta niin on useammalla miljardilla muullakin ihmisellä. Jos taas joku tuntemani ihminen viittaamalla "tummaihoisiin" tarkoittaa Saharan eteläpuolisen Afrikan negridistä väestöä, niin minä kysyn aina, että tarkoittaako hän eteläintialaisia. Näillä kun on pääsääntöisesti tumma iho. Termi rodullistettu taas on ilmeisesti keksitty tarkoittamaan kaikkia muita ihmisiä paitsi valkoisia. Minusta termi kuulostaa rasistiselta. Harvoin tuollaista sanaa muutenkaan tarvitaan yhtään mihinkään. Vai pitäisikö myös olla erillinen termi kaikille niille ihmisille, jotka eivät ole polynesialaisia? Jos ketään enää tässä vaiheessa kiinnostaa, niin minun mielestäni somalit kuuluvat tiukasti ottaen samoihin kaukasideihin kuin suomalaisetkin, vaikka he eivät ole valkoisia. Valkoinen tarkoittaa minun kirjoissani siis kaukasidisen suurrodun osajoukkoa.
• desimaalipisteen käyttäminen suomenkielisessä tekstissä. Jotkut eivät vain osaa. Ja eräät perustelevat desimaalipisteen käyttämistä suomenkielisessä tekstissä sillä, että englanti on tieteen kieli. Mutta miksi sitten nämä käyttävät desimaalipistettä suomenkielisessä tekstissä? Ja jos enkku on niin ihqu asia, niin miksei kirjoita koko tekstiään englannin kielellä?
  
• säännönmukaiset yhdyssanavirheet. Sanotaan se vielä uudestaan: yhdys sana virheet. Jos ihminen kirjoittaa suomeksi, niin pitäisi hänen myös kunnioittaa sitä kirjoittamalla kieltä oikein. Monella ihmisellä on lukihäiriö, ja silti näistä suuri osa on oppinut kirjoittamaan tekemättä kovinkaan usein yhdyssanavirheitä. Pitää vain nähdä vaivaa asian eteen. Erityisesti kansallismielisten suomalaisten luulisi panostavan hyvään suomen kielen hallintaan, mutta näyttää siltä kuin usein parhaimpia tässä jalossa lajissa olisivat Vihreiden tai Vasemmistoliiton kannattajat.
• kielen tai etnisyyden nimi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Tämä on latinan kielen sääntö, ei suomen. Painukaa Roomaan, jos ei asia kiinnosta. Siltä suunnalta löydätte Vatikaanin. Tai etsikää lähin katakombi ja jääkää sinne.
• välimerkin jälkeen kirjoitetaan seuraava sana suoraan kiinni välimerkkiin. Tämä ei varsinaisesti ole suomen kielen raiskaamista, mutta se heikentää kirjoittamisen luettavuutta senkin vuoksi, että kun välimerkin kummallakin puolella on siinä kiinni sana, niin automaattisessa tekstinkäsittelyssä tällainen tekstinpätkä tulee aina samalle riville, koska ihmisen käyttämät sovellukset tapaavat rivittää tekstit niin. Lisäksi tapa antaa joillekin aiheen olettaa, että kirjoittaja on käynyt apukoulun.
  
• otsikon jokainen sana alkaa isolla alkukirjaimella. Tässä on yritetty matkia englannin kielen kirjoitussääntöjä otsikoille. Tosin englanninkielisissä otsikoissakaan ei kaikkia mahdollisia sanoja kirjoiteta isolla alkukirjaimella.
• yhdysviivan käyttämättä jättäminen silloin, kun sen pois jättäminen on kohtalokas virhe. Esimerkkejä: "Covid pandemia", "23 vuotias", "Victoria järvi" ja "Facebook ryhmä". Jos haluaa välttämättä olla käyttämättä yhdysviivaa, niin nämä neljä esimerkkiä kuuluisivat silloin vähän oikeammin kirjoitettuna näin: "Pandemia Covid", "vuotias 23", järvi Victoria" ja "ryhmä Facebook". Yhdysviiva mukaankirjoitettuna ilmaisu on vielä enemmän oikein, sillä suomen kielessä ei juurikaan tueta latinan kielen mukaista appositiorakennetta. Englannin kielessä vähän enemmän, mutta se on englanti. Näin, siis: "Covid-pandemia", "23-vuotias", "Victoria-järvi"  ja "Facebook-ryhmä". Tähän virheeseen törmään aina välillä jopa joidenkin luonnontiedenörttien kohdalla.
  
• suuraakkosilla kirjoitettu otsikko tai jopa koko teksti. Huutaminen ärsyttää minua, ja monia muitakin ihmisiä. Niin, on olemassa kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan interwebin ihmeellisessä maailmassa kokonaan isoilla kirjaimilla kirjoitetut sanat, lauseet ja virkkeet ovat huutamista. Se pitää vain tietää.
• islamofobia. Tätä ilmaisua käyttävät yleensä sellaiset ihmiset, joiden mielestä islamia, sen arvoja tai käytäntöjä, pyhää kirjaa Koraania taikka profeettaa tai Jumalaa ei saa altistaa kriittiselle arvioinnille. Voin kuitenkin antaa ilmaisun käyttäjälle anteeksi, jos hän yhtä tosissaan puhuu kristinuskoon kohdistuvasta fobiasta.
  
• glitter. Yleensä paras käännös tälle sanalle olisi kimalle. Jos tunnet itsesi kovakorvaiseksi, niin se vika voi parantua alkamalla opiskella gandaa, joka on mm. Ugandassa laajalti puhuttu bantukieli.
• ruskeat tytöt. Ikään kuin jonkinlainen rodullinen ylpeys olisi huipussaan niillä ihmisillä, jotka nimittävät itseään ruskeiksi tytöiksi. Tosin olen minäkin vastoin kaikkea järkeä ja logiikkaa ylpeä siitä, että olen valkoinen. Vaikka ei edes ole olemassa sellaista asiaa kuin valkoinen rotu, koska kyseessä on ainoastaan kaukasidien osajoukko! Toisaalta ei kyllä ruskeuskaan ole rotu.
  
• iso kuva. Painu jo helvettiin! Suomen kielessä sanotaan kyllä ihan selvästi kokonaiskuva. Tuollaista ilmaisua käyttäville voisi tehdä hyvää alkaa opiskelemaan gandan kieltä. Tai Tok-pisiniä, joka on Papua-Uudessa-Guineassa puhuttava kreolikieli ja on maassa jopa yksi virallisista kielistä. Tok-pisin on rakenteeltaan hyvin yksinkertainen kieli, jonka syntyyn on usea ihmisten puhuma kieli vaikuttanut, eniten kuitenkin englanti. Kielen nimen ymmärtää englannin kieltä osaava, jos hän ymmärtää sanojen "talk" ja "pidgin" merkityksen. Mennään tässä jo hieman merta edemmälle kalaan, mutta tämän tekstini ilmestyessä olen jo hieman aikaa opiskellut itse toki pona -nimistä kieltä, jossa on perussanastoa vain noin 123 sanan verran. Veikkaan, että kieli on yksinkertaisin kaikista nykyään puhutuista kielistä. Kielessä ei myöskään ole aikamuotoja eikä monikkoa. Kielen onkin tarkoitus testata kielellistä minimalismia sekä Sapirin–Whorfin hypoteesia, jossa on kyse ajatuksesta, että henkilön puhuman kielen kieliopillisten ominaisuuksien ja kyseisen henkilön maailmankuvan ja käyttäytymisen välillä olisi järjestelmällinen yhteys. Opiskelen kieltä siis vain mielenkiinnon ja aivoverryttelyn vuoksi.