Kävin torstaina tuttujen kanssa eräässä Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon joulukirkossa. Ensin oli lyhyehkö jumalanpalvelus. Vaikka olin vähän aikaa sitten kirjoitellut varsin hassuja blogiini, jätin arvostelevan asenteen nyt pienemmälle vaihteelle. Minä vain nautin.
Välillä jumalanpalveluksen aikana laulettiin joululauluja.
Jumalanpalvelukseen kuului myös ehtoollinen. En kehdannut mennä ehtoolliselle, koska en ensinnäkään ole Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon jäsen, ja toiseksi en välttämättä jaa ao. kirkon kastekäsitystä. Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon kirkoista uskallan käydä ehtoollisella ainoastaan kiinalaisessa seurakunnassa. Jokainen tai ainakin melkein jokainen muu jumalanpalvelukseen osallistujista kävi ehtoollisella. Olin lievästi kateellinen.
Jumalanpalveluksen jälkeen valuimme seurakuntasaliin. Siellä meitä odottivat kahvi sekä ruotsalaisittain sanottuna hakaristitortut, joita Suomessa kutsutaan joulutortuiksi, ja piparit. Nautimme antimia, ja sen jälkeen laulettiin joukko joululauluja. Naapuritalossa asuva tuttuni lauloi varsin komeasti. Tiedän, että hän on opiskellut äänenmuodostusta erään oopperalaulajan johdolla.
Lähtiessämme kukin sai mukaansa joululahjapussin. Sitten kukin meni kotiinsa tai minne nyt menikin.
Ja kuten laulussa sanotaan:
Ikuisen joulun, jos tahdot löytää,
sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan.
Et löydä kultaa, et juhlapöytää,
löydät vain seimen ja tallin koruttoman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti