Natsit olivat eläintensuojelun tehokkaita edelläkävijöitä

Väestöhistorian tutkijana Lapin yliopistossa toiminut Aslak Aikio oli joitakin vuosia sitten kirjoittanut artikkelin Kolmannen valtakunnan eläinoikeudet. Artikkeli oli julkaistu Kaltio-lehdessä. Artikkelin tiivistelmä kuuluu näin:

Yleisessä mielikuvassa absoluuttista pahuutta edustava kansallissosialistinen Saksa oli eläinsuojelun edelläkävijä, ja natsien eläinsuojelun keskeiset ajatukset on nykyisin yleisesti hyväksytty ja sisällytetty länsimaiseen lainsäädäntöön. Heidän jyrkimmätkin kaiken eläinten hyväksikäytön kieltävät ajatuksensa ovat edelleen hengissä.

Aikio kirjoittaa, että tultuaan valtaan 1933 natsit hetimiten kielsivät vivisektion eli tuskalliset ilman nukutusta ja kivunlievitystä tehtävät leikkaukset eläimille. Preussin asiain ministeri Hermann Göring, Adolf Hitlerin vanha kaveri, piti asiasta linjapuheen radiossa ja perusteli määräystä viitaten saksalaisen rodun ainoalaatuiseen historialliseen veljeyteen eläinten kanssa ja vetosi siihen, kuinka eläimet ja arjalaiset ovat tuhansien vuosien ajan jakaneet kodit, pellot ja taistelut yhteistyössä ja aseveljinä. Göring teki myös selväksi, mikä odottaa määräyksen rikkojia. Ne, jotka edelleen kuvittelisivat voivansa kohdella eläimiä kuten hengettömiä tavaroita, tultaisiin siirtämään välittömästi keskitysleireihin.

Ja natsit säätivät yleisemminkin valtaan tultuaan siihenastisen historian, ja varmaankin myöhemmänkin historian, tiukimmat eläinsuojelulait. Aikio kertoo, että luonnonsuojelualueita uhanalaisten eläinten turvaksi perustettiin eri puolille valtakuntaa. Kansallissosialistinen Saksa jopa rauhoitti suden ensimmäisenä maana maailmassa. Ja myöhempiin suunnitelmiin kuului, että laajoja alueita metsitettäisiin luonnontilaisiksi kunhan niiden väestö olisi saatu tuhottua.

Vuoden 1933 lopulla voimaan tullut Saksan eläinsuojelulaki (Tierschutzgesetz) oli maailman ensimmäinen, joka määritteli eläimille oikeudet sellaisenaan (um ihrer sebst wille) ihmisen tarpeista ja tunteista riippumatta. Laki oli myös ensimmäinen, joka poisti erottelun koti- ja villieläinten välillä. Se määritteli lain kohteiksi "kaikki elävät olennot, jotka luetaan eläimiksi yleisessä kielenkäytössä ja luonnontieteellisesti. Rikosoikeudellisessa mielessä ei ole mitään eroa kotieläinten ja muiden, korkeampiarvoisten ja alempiarvoisten tai ihmisille hyödyllisten ja haitallisten eläinten välillä". Ilmaisut ovat nykyisin hieman erilaisia, mutta kaikkien länsimaiden eläintensuojelulait pohjautuvat nykyisin näihin periaatteisiin.

Aikio puhuu myös natsien ideologiaan kuuluvasta ajatuksesta, että ihmisen ja eläimen välillä ei ole eroa vaan hierarkkinen jatkumo. Ylimpänä kansallissosialismin luontokuvassa olivat rotupuhtaat arjalaiset, sitten tulivat eläimet, joista ylimpiä ja kunnioitetuimpia olivat voimakkaat muut valtansa alle alistaneet pedot. Sitten tulivat muut eläimet ja lopulta ali-ihmiset. Korkeimmalla tasolla olevilla oli moraalinen velvollisuus puolustaa heikompia veljiään. Ihmisyys käsitteenä kiellettiin kokonaan, ja ali-ihmisiksi katsotuilta suojelu.

Me tiedämmekin, että natsit kohtelivat monia eläimiä paljon paremmin kuin joitakin ihmisiä.

Natsit myöskin vetivät eläinoikeuksien ja juutalaisvastaisuuden välille yhteyden. Siitä Aikio kertoo näin:

Natsien eläinoikeudellisen ajattelun taustalla oli pitkä ideologinen perinne. Jo 1800-luvun romantiikan nousun myötä saksalaisessa ajattelussa oli maalailtu nationalismin hengessä mystistä yhteyttä luontoon ja eläimiin. Yksi keskeinen vaikuttaja oli säveltäjä Richard Wagner, joka perusteli sekä kasvissyöntiä että eläinkokeiden vastustusta juutalaisvastaisuudella. Juutalaisilta peräisin olevan lihansyönnin ja eläinten sorron hän katsoi turmelleen puhtaan saksalaisen rodun, ja eläinkokeet hän yhdisti juutalaisten kosher-teurastukseen.

Nämä ajatukset ja näkemyksen velvollisuudesta suoraan toimintaan vivisektiolaboratorioita ja niiden henkilökuntaa vastaan natsit omaksuivat suoraan häneltä. Juutalaisvainojakin perusteltiin osittain eläinten suojelulla: Juutalaiset olivat eläinten sortajia, joten hyökkäykset heitä vastaan olivat oikeutettua heikkojen puolustusta ja sellaisena moraalinen velvollisuus. Tämä tekee kansallissosialismin edistyksellisistä ajatuksista vaikeita käsitellä; ne olivat suorassa yhteydessä heidän politiikkansa pimeimpiin puoliin.

Aikio kertoo, että Kolmannen valtakunnan romahtamisen jälkeen suurin osa natsien eläinsuojelulainsäädännöstä purettiin. Susi metsästettiin sukupuuttoon ja luonnonsuojelualueita ohjattiin maanviljelyskäyttöön. Hän, kertoo, että Saksassa historian taakka rasitti kaikkea luonnonsuojeluun ja kasvissyöntiin liittyvää 70-luvun alkupuolelle saakka ja vieläkin moni vanhempi saksalainen yhdistää kasvissyönnin ensimmäiseksi Hitleriin.

Aikio mainitsee myös, että natsien ideologinen perinne elää Pentti Linkolan ajatuksissa.

Häneen taas liittyen voit halutessasi käydä lukemassa Sarastus-verkkolehdessä julkaistun Petteri Hillebrandin kirjoituksen Pentti Linkola ja natsismi.