tiistai 25. elokuuta 2015

Vanha kunnon 'Jo vääryys vallan saapi' -virsi

Suomen virall. lut. kirkon kirkolliskokous oli vuonna 1886 hyväksynyt uuden virsikirjan. Siihen pääsi silloin virsi Valittaa täytyy totta numerolla 381. Ruotsalainen piispa Haqvin Spegel oli kirjoittanut sen jo 1680-luvulla psalmin 58 pohjalta, ja Elias Lönnrot oli suomentanut virren vuonna 1864.

Valittaa täytyy totta on sosiaalisesti demokraattinen virsi, eli se antaa täyden ihmisarvon myös vähäväkisille, ja jotkut ovat sanoneet, että aika radikaalilla tavalla. Mutta perustipa Spartacuskin Rooman tasavallan vastaisen orjakapinan vuonna 73 eKr., joten miksi ei sitten kristinuskon Jumala voisi tehdä jotain samantapaista. Raamattu on täynnä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksia. Jumala on hyvä tyyppi.

Virrestä tuli 1900-luvun alussa työväenlaulu, jota laulettiin työväentalojen kokouksissa. Sitä veisattiin Suomen sisällissodan jälkeen myös punavankileireillä ja teloitusmontun reunalla. Varsinkin toinen säkeistö oli työväestön mieleen.

Vuoden 1938 virsikirjauudistuksessa vanhan virsikirjan virren 381 sanoja – etenkin virren ensimmäistä säkeistöä – muokattiin, ja tuolloin virsi sai uuden nimen Jo vääryys vallan saapi ja uuden numeron 440. Alkuperäisen virren kaksi ensimmäistä säkeistöä kuuluivat näin:

Valittaa täytyy totta
ja surra suuresti,
kun vääryys vallan ottaa
ja pahuus paisuupi.
Mykäkskö tuli kerran
jo maailma,
kun oikeutta Herran,
ei kenkään julista?

Nyt petos vilppi täällä
on noussut kunniaan,
on valhe valheen päällä
ja vääryys voimissaan.
Ei köyhän, kurjan ääntä
viattomuudessaan
kuunnella, rikas vääntää
lait myöten tahtoaan.

Virsi poistettiin jostain syystä nykyisin käytössä olevasta virsikirjasta vuonna 1986. Virallinen selitys on se, että virsikirjasta haluttiin karsia pois kaikki sellaiset virret, joita ei juuri koskaan laulettu. Mutta muitakin selityksiä voi löytyä.

Vuoden 1938 kirkolliskokouksen hyväksymän virren version Jo vääryys vallan saapi, joka siis oli virsi numero 440, sanat ovat tässä:

..
Jo vääryys vallan saapi, se huutaa taivaaseen.
Se turmaa ennustaapi, vie kansat kurjuuteen.
Ken Herran oikeutta nyt täällä julistaa,
ja ken vanhuskautta nyt tahtois puolustaa?

Nyt viekas vilppi täällä on noussut kunniaan.
On valhe vallan päällä ja vääryys voimissaan.
Ei kuulla kurjan ääntä, ja köyhää sorretaan,
ja lainkin rikkaat vääntää vääryyttä puoltamaan.

Kas, köyhän leivät syövät nuo jumalattomat.
He viatonta lyövät ja häntä vainoovat.
He kurjaa ahdistaapi kuin käärme kiukussa,
korvansa tukkeaapi tuon raukan huudoille.

He armotonna veivät osuudet orpojen.
He söivät lesken leivät, on Herran nähnyt sen.
Hän vanhurskaasti kostaa vääryydentekijät,
rankaisee ansiosta nuo viekkaat ryöstäjät.

Vaan voitonpäivän kerran vaivaiset näkevät,
vanhurskaus kun Herran lyö väärät väkevät.
Oi Herra voimas näytä, kansaasi armahda
ja hurskaan pyynnöt täytä ja päästä vaivasta.

...
PS. 1.8.2017: Ja tulinpa kääntäneeksi novialin kielen hesperumin murteelle tämän virren. Oi, katso: Kand desjureso resiva potentie.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti