"No niin tietysti. Ruokaa vaikka komppanialle. Mutta käykää katsomassa kuitenkin."
Ja nainen kertoi kaikenlaista, miten oli joutunut elämässään hotelliinkin.
Heiltä kun oli kerran ennen joulua hävinnyt yksi ruumiskin.
Hän oli jo vanha mies, kasvot täynnä syyliä.
Voiko tätä runoksi, tai itse kirjoittamakseni, edes sanoa, mutta kokoilin
sen Herran vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut. Oikeasti kyse on käsiini saamani aineiston sivujen tekstiosista koostamastani kertomusrunosta. Käytin siinä saksia.
Runoksi kokoamani tekstinpätkät ovat Eeva Joenpellon vuonna 1982 julkaistuneesta romaanista 'Elämän rouva, rouva Glad'. En ole itse lukenut kirjaa, mutta ao. runoryhmän vetäjän käytettäväksi antamia irtosivuja käydessäni läpi tunnistin kirjan.
Jospa minäkin yrittäisin uudestaan? Tämä ei ole tankaa eikä muutakaan runomittaa, mutta jotain sellaista jossain määrin ehkä tavoittelevaa:
VastaaPoistaNiin lyhyt ihmiselon suvi on/
kun ehtoo syyskuun sen jo taltehen pois korjaa/
Ei nouse ruis tuo enää kuhilaille/
työ kaikki on niin toivotonta/
jo majastani harja murtui/
en korpin syövän silmää enää nää.
Varsin mainio, sanoisin.
Poista