Uneni asevoimissa olemisesta ensimmäisessä maailmansodassa

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin asevoimissa, ilmeisesti vielä Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimissa, ensimmäisen maailmansodan aikana.

Parakista tai jostain meidän sotilaiden piti mennä ulos. Ulos talutettiin samalla hevonen. Minulla oli kuitenkin jotain tärkeää, mitä minun piti ensin tehdä parin hetken ajan. Kun pääsin lopulta ulos, niin jouduin ihmettelemään, että missä sotilastoverini ovat.

Löysin lopulta heidät kentältä, jolla he olivat juosseet laajahkoa ympyrää. En tiedä, kuinka monta kierrosta heillä oli jo takana. Liityin itse mukaan, mutta samassa urheilu päättyikin siihen. Kukaan ei tullut haukkumaan minua siitä, että olin hidastellut paikalle saapumisen kanssa.

Itse olen 49-vuotias. Ja joukkoihimme kuului ainakin yksi seitsemänkymppinenkin tavallinen sotilas. Melko outo armeija.

Täytyy mainita vielä, että kun olen erään yhdistyksen aktiivi, niin sen ihmisiä oli unessa tässä kohtaa sotilaina.

Mutta seuraavassa vaiheessa ei enää ollutkaan.

Joku toi sotilastovereilleni kirjallisuutta, mutta minä jäin ilman. Koska en kuulemma lue mitään. Väitin vastaan sanomalla, että englanninkielista kirjallisuutta en niinkään harrasta, vaan...

Sitten muistikuvat unesta menevät hämäriksi. Muistan kyllä räjähdyksiä. Varmaankin kaikkea mielenkiintoista tapahtui.

Olen kuitenkin varma, ettei unessa taisteltu juoksuhaudoissa. Tämä on mielestäni sääli, etten päässyt kokemaan juoksuhautasodan helvettiä.