Uni pysyvästi Jumalan armon täyteisistä ihmisistä

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että minun piti raataa itseni mäkiä ylöspäin vuoristossa. Apunani oli moottorisaha, jonka avulla tein kallioon lovia päästäkseni paremmin eteen- ja ylöspäin. Tässä kohtaa unta meininki oli vähän tietokonepelimäinen.

Lopulta pääsin jollekin jyrkänteelle. Ihmettelin siinä, että tähänkö sitä on tultu ja eikö olisi parempi olla mennyt johonkin toiseen paikkaan. Mutta jonkin matkan päässä sijaitsikin kotoisan näköinen puinen useampikerroksinen talo. Ja ilmeisesti sillä oli jotain tekemistä sen kanssa, miksi minun oli ollut hyvä tulla paikan päälle.

Menin taloon. Sen asukit olivat pysyvästi täynnä Jumalan armoa eikä heidän näin ollen tarvinnut perustaa suhdettaan Jumalaan Kristuksen sovitustyöhön. Ilmeisesti minä tunsin osan näistä ihmisistä tai henkilöistä ennestään. Nyökkäilin kunnioittavasti ihmisille siellä täällä.

Unesta minulle tulee mieleen klassinen tieteisssarja Star Trek, jonka maailma on sellainen, että ihmiskunta on saanut järjestettyä asiansa siihen kuntoon, että ei ole enää tarvetta sodille ja muille isommille konflikteille.

Olen pitänyt sarjaa tässä suhteessa epärealistisena, mutta kuitenkin taidan olla sitä mieltä, että ihmiskunnan tehtävä tässä maailmassa on pyrkiä kehittämään ei-aggressiivista kulttuuria ja sellaisia instituutioita, jotka vähentäisivät aggressioiden syntymistä. Filosofi Karl Popperia mukaillen, me tarvitsemme enemmän hyviä instituutioita kuin hyviä ihmisiä (koska hyviä ihmisiä ei koskaan ole tarpeeksi).

Oma vaatimaton mielipiteeni on myös, että tämä tulevaisuudenkuva ei voi syntyä kokonaan ilman kristinuskoa.