Uskontojen ikuisesta helvetinpiinasta

Onko ikuista helvetinpiinaa, ja pitäisikö sellaisen olemassaoloon uskoa?

Sen olemassaoloon nykyään ei enää hirveän moni usko länsimaissa. Tämä johtuu maallistumisesta.

Ikuisessa helvetinpiinassa on nimensä mukaisesti kyse siitä, että Viimeisen tuomion jälkeen osa väestöstä joutuu elämään ikuisuuden silloista jo ei-biologiseksi muuttunutta mutta kuitenkin tajuista elämäänsä sellaisessa elämäntilanteessa, joka tuntuu yksilöstä itsestään olevan ihan syvältä. Eli se on hirveää. Ikuisesti.

Itse olen sitä mieltä, että rajallisesta väärinteosta tulee rangaistuksenkin olla äärellinen. Mielestäni opin ikuisesta helvetinpiinasta on voinut keksiä vain perverssi mieli.

Mutta en tällä tarkoita, että kaikki ikuisen helvetinpiinan olemassaoloon uskovista ihmisistä olisivat perverssejä. He uskovat siihen, koska heidän uskontonsa mukaan sellainen on olemassa. Muita perusteitahan ei tarvita!

Mutta tärkeä kysymys on tietenkin se, että onko oppi siitä totta.

Diktatuureissa vain harvat ihmiset ovat tosiasiassa valmiita vastustamaan omilla valinnoillaan ja teoillaan väärämielistä komentoa. Tosiasiassa vain jotkut ryhtyvät siihen. He ovat sankareita, ja heitä kutsutaan toisinajattelijoiksi. Harvat siihen ryhtyvät, vaikka rangaistus diktatuurin vastustamisesta sanoin ja teoin on mahdollisesta ankaruudestaan huolimatta todellisuudessa vain rajallinen, ei ääretön.

Jos ikuinen helvetinpiina olisi todellisuutta, ja jos sen olemassaolo voitaisiin aukottomasti todistaa minulle, niin minä ainakin pyrkisin viimeiseen saakka olemaan joutumatta sinne. Tekisin mitä vain sen luoja minulta tahtoisi: rukousten lisäksi tarvittaessa myös murhaisin, kiduttaisin, raiskaisin, ryöstäisin, syyllistyisin joukkotuhontaan. En minä nyt ikuiseen piinaan haluaisi joutua.

Mutta onneksi ikuisen helvetinpiinan olemassaoloa ei ole aukottomasti todistettu.

PS.:

Sain inspiraation tämän kirjoittamiseen siitä, että eräs puolivanha ystäväni A oli yli vuosi takaperin antanut minulle 50-vuotislahjaksi kuulun yhdysvaltalaisen baptistisaarnaajan Billy Grahamin lyhyehkön pamfletin Elämästä on kysymys vuodelta 1982 (angl. alkup. It’s About Life.). Kuluvan vuoden 2021 heinäkuun loppupuolella vihdoin tartuin kirjaan lukeakseni sen kulttuuriantropologisesta näkökulmasta tarkastellen.

Aiheeseen liittyen voit niin halutessasi käydä lukemassa yli 20 vuotta sitten nettisivuillani julkaisemani – erään kaverini vähemmän tyylikkääksi nimittämän – kirjoitukseni Onko tai pitäisikö olla ikuista helvetinpiinaa.