En ole innostunut konservatismista poliittisena ideologiana sinänsä. Koska mielestäni se on ollut niin paljon niin monissa asioissa väärässä. Mutta maailmankatsomuksessani on kuitenkin tietynlaista konservatiivista pohjavirettä, muun ohella.
Ihmiskuvani on jossain määrin pessimistinen. En pidä ihmistä pohjimmiltaan enkelinä, jos en demoninakaan. Ihmisellä on sosiaaliset vaistonsa, joista seuraa niin hyvää kuin pahaa. Ja usein pahaa tehdään hyvän nimissä. Kukaan aidosti paha ihminen ei usko olevansa paha.
Uskon, että kivun olemassaolo on hyväksyttävä. Ja se, että elämä ylipäätään on melko lailla epäoikeudenmukainen.*
Uskon myös, että uutuuksiin on järkevää suhtautua sopivan kriittisesti ennen kuin ne todetaan hyviksi.
En pidä huonona myöskään sitä, että konservatismi tunnustaa yksilön kuulumisen perheeseen ja erilaisiin yhteisöihin. Enkä sitä, että konservatismi tunnustaa yksilön kuuluvaksi osaksi sukupolvien ketjua.
...En siis kannata konservatismin ideologiaa, vaan olen osittain kulttuurisesti konservatiivi.
*Kirjoitin tähän asiaan liittyen runon.
...
PS. 29.6.2022: Ja Lingua Franca Novan kielellä ihan sama.
Konservatismin yhteiskunnallisesta merkityksestä täytyy aina siteerata Sir Winstonia:
VastaaPoista"Joka ei ole nuorena anarkisti, sillä ei ole sydäntä.
Joka ei ole vanhana konservatiivi, sillä ei ole aivoja."
Todellisuudessa tuo lausuma ei ollut Winstonin keksintöä, mutta pitää silti paikkansa:
nuoruuteen kuuluu radikaali ehdottomuus ja halu repiä kaikki vanha juurineen maasta uudella korvattavaksi.
Aikuisten tehtävä on pitää nuorten into rajoissa ja kurissa, ja tehdä systeemiin muutoksia vain hienosäätönä;
toimivaan ei pidä kajoaman!
Joo. Mutta toisaalta vaikka ihmisellä olisi vanhana samat poliittiset mielipiteet kuin hänellä oli ollut, kun hän oli nuori radikaali, niin vanhan version hänestä poliittisia mielipiteitä ihmiset melko usein pitävät vanhentuneina.
Poista