Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin sotilas ja oli sota. En tiedä, minkämaalaisia minun puoleni oli. Vihollinen oli jonkin matkan päässä, ja meidän joukkomme oli määrä lyödä se. Olin sotilaana vihreä, ja olin ensin epävarma, että miten toimia tilanteessa. Mutta sitten ryntäsin matalana eteenpäin. Edessä jylläsi minua kohti syvässä liejussa brittisotilas, jolla oli käytössään klassinen Lee-Enfield -pulttilukkokivääri. Jostain syystä tilanteessa ei käytetty luoteja. Minun kiväärissäni oli kiinni pistin, mutta vihollissotilaan kiväärissä ei. Jonkin aikaa vääntelimme kiväärejämme toisiaan vasten, kunnes sain osuttua häneen muutaman kerran pistimellä.
Vihollinen lopulta antautui. Ja kas kummaa, myös sotilas, johon olin osunut pistimellä, oli edelleen suhteellisen vetreässä kunnossa.
Komentava upseeri sanoi minulle taistelun jälkeen, että olen todella erinomainen sotilas.
Taisi kuulua samaan unisikermään sellainenkin, että pestini sotilaana oli kestänyt kovin lyhyen aikaa. Ylläni oli vihreä ja omasta mielestäni varsin käytännöllinen sotilasunivormu, vaikka en enää ollutkaan osa tämän valtakunnan asevoimia. Ajattelin, että palautan univormuni seuraavana päivänä, jolloin otan käyttööni siivilivaatteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti