Ajattelin kommentoida hieman Ylen oikeaoppista uutista ihan vain vittuillakseni takaisin:
Keskustelu ruotsin kielen asemasta Suomessa aiheuttaa reaktioita myös Ruotsissa. Journalisti ja kirjailija Herman Lindqvistin uudessa kirjassa käydään läpi maiden pitkää yhteistä historiaa, joka kirjoittajan mukaan on unohtunut molemmissa maissa.
Ruotsi ja Suomi ovat erottamattomat, sanoo kirjailija Herman Lindqvist. Teoksessaan "När Finland var Sverige", eli Kun Suomi oli osa ruotsia, Lindqvist luotaa maiden lähes 700-vuotista yhteistä taivalta.
Ilman Suomea ei olisi nykyisen kaltaista Ruotsia eikä nykyisen laista Suomea ilman Ruotsia, arvioi Lindqvist.
- Jos ruotsalaiset eivät olisi tulleet Suomeen 1100-luvulla, novgorodilaiset olisivat kyllä varmasti tulleet. Suomesta olisi tullut venäläinen alue. Maaorjuus, ortodoksinen kirkko. Ja kielenä olisi nyt varmasti venäjä.
Maaorjuus olisi toki tullut ja ortodoksisuuskin. Itse asiassa Suomessa oli ennen Ruotsin kuninkaan suorittamaa valloitusta vereä seurakuntaelämä. Ja kristinuskon muoto oli tullut lähinnä Itä-Rooman puolesta. Mutta kun Ruotsissakin on pitkälle luovuttu kristinuskosta, niin olisiko sillä kristinuskon muodolla nykyään sitten niin kauheasti väliä? Suomen kieli olisi toki vaihtunut venäjäksi samassa määrin kuin paikalliset kielet ovat vaihtuneet venäjäksi Virossa, Latviassa ja Liettuassakin, eli ei ihan täydellisesti. Ehkä enemmänkin, mutta onko venäjän kieli sitten kauhean paljon huonompi kieli kuin ruotsin kieli, joka olisi ollut vaihtoehtona? Jos Ruotsin valta Suomessa olisi kestänyt vielä sadan vuoden päästä, suomen kielestä olisi nykyään jäljellä vain muisto.
Keskusteluun niin sanotusta pakkoruotsista kirjailija Lindqvist ei mielellään osallistuisi, mutta sanoo kuitenkin sen verran, että Suomen on syytä vaalia ruotsin kieltä.
- Jos ruotsin kielen opetusta Suomessa vähennetään, Suomi eristyy muusta Pohjolasta. Suomessa kuitenkin halutaan, että Suomea pidetään Pohjoismaana.
Samalla lailla tietenkin Ruotsi eristäytyy Suomesta, jos Ruotsin kouluissa ei ole pakollisena oppiaineena suomen kieltä. Ja Suomi eristäytyy Saksasta, jos saksan kieli ei ole Suomen kouluissa pakollinen. Ja Ruotsi eristäytyy Ranskasta, jos ranskan kieli ei ole kouluissa pakollinen. Ja Yhdysvallat eristäytyy samoin Ranskasta, jos ranskan kieli ei ole sen kouluissa pakollinen. Ja Ruotsista, jos ruotsin kieli ei ole kouluissa pakollinen.
Jos Ruotsissa halutaan, että Suomen kouluissa pakotetaan ihmiset opiskelemaan ruotsin kieltä, niin voimmehan me suuntautua sitten muihin maihin jatkossa enemmän. Varsinkin kun ruotsalainen yhteiskunta tekee hidasta itsemurhaa poliittisine korrektiuksineen, islam-kultin nuolemisineen ja sananvapauden vainoamisineen. Keskimääräinen ruotsalainen on suomalaista huomattavasti typerämpi.
Ruotsin kielen asemasta käyty kiivailu Suomessa on noteerattu myös Ruotsin parlamentissa. RKP:n sisarpuolueen, Kansanpuolueen, kansanedustaja Anita Brodén, järkyttyi suomalaisten kollegoidensa saamista uhkauksista ja teki Ruotsin hallitukselle kirjallisen kysymyksen ruotsin kielen asemasta Suomessa.
On toki väärin uhkailla väkivallalla pakkoruotsin kannattajia, mutta ymmärtää pitää toisaalta sekin, että kansan suuren enemmistön pakottaminen opiskelemaan mikroskooppisen pienen vähemmistön kieltä voi herättää ärtymystä.
Suomen eduskunnassa joku voisi tehdä kirjallisen kysymyksen suomen kielen asemasta Ruotsissa. Se on todella järkyttävän huono, joten asialle olisi hyvä tehdä jotain. Jos ruotsalaiset koululaiset kaikki jossain vaiheessa opiskelisivat suomen kieltä, niin ainakin sillä ruotsalaiset voisivat osoittaa, että he eivät ole kovakalloisia.
- Ilman muuta Suomi tulee aina kuulumaan pohjoismaiseen yhteisöön. Haluan vain, että tätä hyvää asiaintilaa ei hukata. Meidän on Pohjoismaissa niin helppo kommunikoida yhteisellä kielellä.
Niin, ja se yhteinen kieli on englanti. Toki toivoisin, että se kieli olisi joku muu kuin englanti, mutta tärkeintä minulle taitaa olla se, ettei se ainakaan ole ruotsi. Ennen kaikkea ruotsalaisen ylimielisyyden takia.
Suomessa varttuneen Herman Lindqvistin mukaan yhteinen menneisyys on unohtumassa sekä Ruotsissa että Suomessa.
- Se on jopa koomistakin joskus. Puhutaan esimerkiksi ylpeästi jääkiekosta ja Suomen leijonasta, mutta sehän on ruotsalainen leijona. Juhana III piirsi sen olleessaan herttuana Suomessa ja asuessaan Turun linnassa.
Ei Ruotsissakaan asu luonnonvaraisena leijonia. Jos Suomen vaakunan leijonasta tehdään tällainen poliittinen kysymys, niin mehän voimme piirtää uuden leijonan sen tilalle.
...
PS Lisäsin seuraavan välistä jääneen kappaleen: "On toki väärin uhkailla väkivallalla pakkoruotsin kannattajia, mutta
ymmärtää pitää toisaalta sekin, että kansan suuren enemmistön
pakottaminen opiskelemaan mikroskooppisen pienen vähemmistön kieltä voi
herättää ärtymystä."
II PS 29.9.2013: Voit halutessasi lukea myös blogimerkintäni Ruotsalaiset eivät välitä kansallispäivästään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti