Lauantaina ylläpidin kollegani kanssa yhdistykseni lauantaiaukioloa. Eräs yhteinen tuttumme soitti minulle sitten kertoakseen, että on ollut hänellä pahaa norovirusta eikä sen vuoksi pääse kämpilleni osallistumaan ylläpidon jälkeiseen kulttuurielämätapahtumaan.
Koska soittanut oli ollut perinteisesti se, joka tapahtumaa varten oli ostanut maissi- tai perunalastuja, niin ylläpitäjäkollegani meni matkallamme kämpilleni käymään kaupassa ostaakseen sellaisia. Kaupan oven vieressä olivat mies ja nainen olleet keskustelemassa venäjäksi. Kollegani mentyä kauppaan mies tuli kysymään minulta takistani ja siinä olevista merkeistä. Mies oli luullut minua jonkin sortin sotilaaksi. Selitin hänelle, että en ollut sotilas vaan olin ostanut merkit takkiini Varusteleka-nimisestä kaupasta. Erotessamme mies teki kunnioitusta ilmaisevan eleen. Mies meni vielä hetkeksi juttelemaan em. naisen kanssa.
Sitten kaupasta sattui tulemaan eräs tuttu naishenkilö, jonka kanssa juttelin niitä näitä jonkin aikaa. Sitten em. mies ja nainen lähtivät menemään ja ohi kulkiessaan mies vielä heilautti minulle ystävällisesti kättään. Heilautin itsekin kättäni.
Sitten kollegani tuli kaupasta.
PS. En ollut koskaan aikaisemmin kuvitellut, että joku voisi pukeutumiseni vuoksi luulla minua sotilaaksi. Mutta ehkä tämän voi ymmärtää, kun kyse oli ulkomaalaisesta.
Venäjällä lukuisat siviilivirkamiehetkin (kuin myös -naiset) kantavat virantoimituksessaan univormua, joka näin länsimaisessa katsannossa on kovasti puolisotilaallisen oloinen.
VastaaPoistaEsimerkkinä vaikkapa tämä kaunis ja reipas aiempi Krimin mukavaltionsyyttäjätär:
https://en.wikipedia.org/wiki/Natalia_Poklonskaya#/media/File:Natalia_Poklonskaya_March_2015.jpg
Tässä valossa erehdykset lienevät vallan ymmärrettäviä:
hän ei ehkä luullutkaan sinua sotilaaksi, vaan sotilaalliseksi siviilivirkamieheksi?
Okei...
Poista