Helsingin sanomat -lehden mielipidepalstalla oli julkaistunut kuukausi takaperin Markku Valkosen kirjoitus Kyseenalaiset ja epäonnistuneet veistokset voisi sijoittaa omaan puistoon.
Kirjoittaja esittää, että ideologisista syistä epäsuosituiksi tulleiden patsaiden kaataminen tai tuhoaminen ei ole sivistysvaltion arvoista. Hänen mielestään erityiseen "pastissien puistoon" voitaisiin pystyttää aatteiltaan kyseenalaisia teoksia sekä myös epäonnistuneita veistosjäljitelmiä.
Minua on jonkin verran rassannut tämä kysymys, että varsin monista asioista me länsimaiset ihmiset olemme eri mieltä vain pari vuosisataa sitten eläneiden ihmisten kanssa. Ja syytämme heitä vaikka mistä.
Mutta meidän aikamme ei ole menneisyyden päämäärä. Me emme ole nyt historian lopussa.
Tulevat ihmiset tulevat kritisoimaan meitä, meidän arvojamme ja ideologioitamme. Ja he tulevat kaatamaan meidän pystyttämiämme patsaita. Ja heillä on siihen täysi oikeus.Mutta emmekö me kaikki kuitenkin melko lailla ole menneiden aikojen ihmisten syntien ja erehdysten tulosta? Synnit ja erehdykset kuuluvat ihmisyyteen. Joskus ne ovat myös melko rankkoja tai jopa traagisia. Ilman jo ammoin kuolleiden ihmisten syntejä ja erehdyksiä meitä ei olisi lainkaan olemassa.
Yhden ja toisenkin Kiasmassa ja muissa nykytaiteen museoissa käyneiden mielestä niissä ei juuri muunlaisia veistoksia olekaan, kuin epäonnistuneita ja muuten kyseenalaisia.
VastaaPoistaKauneus on katsojan silmässä.
Poista