Menin jokin aika sitten yhden tutun pariskunnan kyydillä käymään Varustelekassa, joka on armeija- ja retkeilyvaatteita, -asusteita ja varusteita myyvä liike Helsingin Konalassa.
Päällimmäisenä oli sellainen, että tarvitsin uudet reisitaskuhousut. Niiden oli tarkoitus olla nytkin mustat. Olen niin musta. Siteeraan modernia sananlaskua: "Timo pesee kasvojaan, muttei puhtaaksi tule milloinkaan." Samanlainen olen minäkin.
Minulle on yksinkertaisesti yksinkertaisinta käyttää mustaa vaatetusta, niin ei tarvitse hirveästi miettiä vaatteitteni värityksiä. Talvisin ja välikausilla kaikki muu vaatetukseni on mustaa paitsi kaulaliina ja kalsarit ja paidat. Yksi käyttämistäni pitkähihaisista paidoista on kuitenkin mustanpuhuva. Kesäisin olen värikkäämmin pukeutunut.
Minulle nousi Leka-käynnillä nyt mieleen sellainen outo ajatus, että mitäs jos joskus vaihtaisin värini harmaaseen. Silloin en sitä ajatellut, mutta Yhdysvaltain sisällissodassa Etelävaltioitten sotilaathan pukeutuivat harmaaseen, ja minähän en kovin edistyksellinen ole, vaikka yksi parhaista kavereistani on Vihreitten jäsen ja vaikka vastustan orjuutta. No, kaveripiiriini kuulu kyllä yksi kepulainenkin. Culpa mea!
Tällä kertaa minun ei tarvinnut ostaa maanmainiota kofeiinisuklaata, koska sitä oli niin paljon vielä jäljellä.
Olin saanut jokin aika sitten päähäni, että kokeilen vaihtaa housujen vyön henkseleihin. Ostinkin jossain määrin elastiset henkselit. Mustat. Otan ne käyttööni ensi viikolla.
Minulle oli nimittäin tullut mieleen, että henkselit ovat oikeastaan rennompi housujen ylhäälläpitoväline kuin vyö. Ja minähän olen kovin rento muutenkin.
Myöskin menin ja ostin paketillisen Pyynikin panimon oluita. Se sisältää kuusi erilaista olutta. Valitettavasti kaikki ovat maitokauppavahvuisia, koska sääntö-Suomi. Vasta äskettäin avasin paketin ja otin oluet siitä ulos.
Yhden vanhimmista elossa olevista kavereistani olisi pitänyt tulla pitkästä aikaa käymään. Ensin hänelle tuli työeste, joten käynti siirtyi seuraavaan viikkoon. Sillä viikolla esteeksi tuli kaverini sairastuminen. Ja käynti siirtyi taas seuraavalle viikolle. Kun alkoi ajankohta taas olla lähellä, soitin hänelle. Hän kertoi, että hänellä on keuhkokuume ja että hänen tulehdusarvonsa ovat korkeuksissa. Hän kertoi piipahtaneensa asian vuoksi sairaalassakin. Hän kuulosti puhelimessa kovin nuutuneelta sekä yskäiseltä.
Hän oli onnistunut sairastumaan virallisella loma-ajallaan.
Olin Pyynikin kuusi erilaista olutta ostanut Varustelekasta juuri sitä silmällä pitäen, että olisin juonut ne tämän kaverini kanssa. Mutta nyt en tiedä, milloin saan ne kurmaistua alas. Tai en minä kurmaise niitä. Minä aina maistelen oluet. Kutsun sitä syvähenkisyydeksi.
Vanhan kaverini olotila on luultavasti jo vähän parempi. Soittelinkin hänelle välillä uudestaan. Parempi lienee antaa hänen rauhassa parantua. Ehkä jonain viikonloppuna pääsee taas käymään, lähimmän kuukauden aikana.
Ja Varustelekasta oli sopiva housukoko sillä kertaa lopussa, joten ostin housut ylipitkillä lahkeilla varustettuina. Ja kyllä, ne ovat olleet sittemmin parannuskäsittelyssä. Em. pariskunnan toinen osapuoli mittasi uuden pituuden lahkeille, ja eräs hänen tuttunsa lyhentää ne. Ehkä homma on jo tehty. Joka tapauksessa luulen saavani ne uudistettuina käsiini, tai jalkoihin, ensi viikolla.
Tässä vähän joulun jälkeen huomasin itsekin täällä Radanvarsikaupungin lähikaupassani tuollaisen Pyynikin kuuden oluen pakkauksen. Minä sen ostin ja myös kurmaisin.
VastaaPoistaEi niistä yksikään ollut ainakaan muistaakseni mitenkään pahanmakuinen, mutta mielestäni en muutenkaan ole oluiden suhteen erityisen kronkeli. Jos en jostain oluesta pidä, on syynä lähinnä joko liian korkea alkoholipitoisuus tai liiallinen yrttisyys, joka vaivaa monia brittiläisiä aleja; muunlaiset variantit ovat enimmäkseen tervetullutta vaihtelua.
Makukin muuttuu, tai kehittyy: kun belgialaiset lambicit tulivat ensi kertaa vastaan 1980-luvulla, oli reaktioni "Hyi helvetti? Miksi oluesta on tehty viiniä?" Nykyään niitäkin osaa arvostaa aivan eri tavalla.
Ikääntyminen on luomakunnan lahja meille miehille. Viettimme hiipuu, emme enää tunne niin voimakkaana tarvetta lähteä haastamaan toisiamme taisteluun, jota naaras katselisi sivusta muka välinpitämättömänä. Voittajalle hän tarjoilisi sitten palkintonsa, jonka saamisestakin voi jäädä vain puhjenneen kohokkaan tunnelmat.
Niinpä sukkien värin pohtimisen voikin jättää naisten tai miehimysten pitämiin muotiblogeihin ja pukeutua, kuten tosimiehet tekevät, pitkävartisiin saappaisiin! - Varsikengätkin voi hyväksyä, kunhan varsi on riittävän korkea peittämään sukan värin. Ellei ole, on käytettävä säärystimiä.
Okei. Sukissa käytän yhtä ja samaa Varustelekan mustaa sukkamallia ennen kaikkea siitä syystä, että olen kyllästynyt eriparisukkiin.
PoistaÄskettäisellä Leka-käynnillä tulin muuten havainneeksi myöskin kunnollisehkon valikoiman kenkiä. Joissa oli enemmän tai vähemmän vartta. En nyt ostanut, koska ei ollut ehdotonta tarvetta. Ja koska käyttötilillä ei ollut riittävästi katetta. Joten en myöskään tarkistanut, oliko joukossa minun kokojani.
Minä ja eräs kollegani olimme yrittäneet erästä henkilöä opettaa maistelemaan erilaisia oluita. Mutta ko. henkilön makuaisti on mahdollisesti geneettisistä syistä niin erilainen, ettei projekti onnistunut. Ja sitä paitsi tämä on lausunut, että nk. erikoisoluet maksavat usein turhan paljon.