Kristinuskon kolminaisuusopista

Ja seuraavaksi hieman dogmatiikkaa välillä.

Kolminaisuusoppi on kristillisten uskonsuuntausten oppi siitä, että on olemassa yksi ainoa Jumala, jolla on kolme persoonaa, jotka ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kolminaisuusoppi muodostettiin ja julistettiin kristilliseksi opiksi kristillisen Jumalan olemusta koskevien teologisten pohdiskelujen tuloksena. Sen syntyyn oli vaikuttanut tarve määritellä käsitteellisesti ja analyyttisesti kristillisiä totuuksia kristinuskon levitessä hellenistiseen ja roomalaiseen maailmaan. Ensimmäisenä käsitettä "kolminaisuus" käytti Tertullianus 200-luvulla.

Kristillisten kirkkojen järjestäytyessä vainojen päättymisen jälkeen kolminaisuusoppia käsiteltiin laajasti Nikaian kirkolliskokouksessa vuonna 325. Nikaiassa pohdittiin erityisesti Jeesuksen Kristuksen olemusta. Aiheen kirkolliskokoukselle antoi Aleksandrian erään seurakunnanvanhimman, Areioksen, opetus Jeesuksen asemasta luotuna olentona.

Nikaian kirkolliskokouksen päätös oli, että areiolaisuus julistettiin harhaopiksi. Tunnustuksen mukaan Jeesus oli "Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt eikä luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä, jonka kautta kaikki on tehty". Myöhemmin määriteltiin vielä Pyhän Hengen olemus.

Monet ovat pitäneet ja useat pitävät tälläkin hetkellä kolminaisuusoppia mielettömänä. Minusta kristillinen opetus Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä voitaisiin esittää myös toisella tavalla, teologisesti hieman vaatimattomammin. Voitaisiin yksinkertaisesti ilmaista, että Jeesus Kristus, joka on Jumalan ainoa poika, on yhtä Jumalan kanssa. Loppujen lopuksihan kristillisen Raamatun tärkeimmän osan Uuden testamentin teksteissä ei missään määritellä minkäänlaista kolminaisuutta. Siellä on vain erilaisia ilmaisuja Jumalasta, Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä, joista voi vetää monenlaisia johtopäätöksiä.