Järjestäytyneen uskonnon vääryydestä

Turkin (Türkiye) autoritaarisesti toimiva presidentti ja hallitsija Erdoğan on viime aikoina pelannut poliittista peliään esittämällä, että Ruotsin ja Suomen tulee luovuttaa kaikki maan terroristeiksi leimaamat sille. Muuten maa ei, jos se olisi hänestä kiinni, hyväksyisi maitamme puolustusliitto Naton jäseniksi. Jäseneksi pääseminen vaatii kaikkien jäsenmaiden parlamenttien hyväksynnän, ja Turkki (Türkiye) ja sen ohella Unkari ovat asiassa nyt haranneet vastaan. Tässä miehen agendassa on ikävää vain se, että Erdoğan nimittää oikeastaan kaikkia sellaisia ihmisiä terroristeiksi, jotka ovat eri mieltä hänen kanssaan jostain hänen mielestään tärkeästä kysymyksestä. Tai ainakin, jos sattuvat myös olemaan kurdeja.

Tanskalainen poliitikko Rasmus Paludan oli sitten mennyt polttamaan Ruotsissa islamin pyhän kirjan Koraanin. Se on maassa ja muissa Pohjoismaissa ilmeisesti laillista, vaikka aina bysanttilaisessa Suomessa näin ei ole.

Hallitsija Erdoğan edustaa sunnalaista islamia ja haluaisi kovasti, että Turkista (Türkiye) – ja hänestä – tulisi uuden kalifaatin johtaja. Kalifaatti oli alun perin ollut laaja muinainen valtiomuodostelma, jonka muslimit olivat perustaneet valloitussodilla pakkokäännyttääkseen ei-muslimeita. Toisen, modernimman, näkemyksen mukaan arabit olivat kehittäneet islamin perustellakseen jälkikäteen valloitussotiaan. Turkin sydänmaa oli ennen wanhaan ollut kalifaatin viimeinen johtava alue.

Turkilla (Türkiye) on lähikuukausien aikana edessä parlamenttivaalit. En itse asiassa tiedä, missä määrin presidentti Erdoğanin omavaltaiset otteet ovat viime aikoina onnistuneet nujertamaan poliittisen opposition mahdollisuuksia menestyä vaaleissa.

Herra Erdoğan halusi ottaa em. herra Paludanin koraaninpoltosta pisteitä kotiin rupeamalla syyttelemään Ruotsia islaminvastaisuudesta. Paludan sai sitten vihastuneilta muslimeilta tappouhkauksia.

Raukkamainen muslimiterroristi meni sitten ja tappoi | sopivasti Vainojen uhrien muistopäivänä 27.1.2023 Jerusalemissa aseistamattomia ihmisiä.

Rauhanomaisten ja yleistä järjestystä häiritsemättömien mielenosoitusten tulisi olla aina laillisia, ja sellainen tuo Paludanin mielenosoitus oli. Jotkut kiihkouskovaiset vain vetivät siitä hernettä nenäänsä.

Yhteiskuntien tasolla järjestäytyneet uskonnot ovat karmeita. Ne tapaavat saada helposti ihmisten järjen valon sekä inhimillisyyden kaikkoamaan ja vainon valon kukoistamaan. Niiden varjolla tehdään enemmän riistoa ja rikoksia ihmisyyttä vastaan kuin kaikkien muiden ideologioiden yhteensä, vaikka maalliset ideologiat kommunismi eli marksismileninismi ja natsismi ovat 1900-luvulta alkaen pyrkineetkin tekemään parhaansa päästäkseen samantapaiseen tulokseen.

Sananvapauden rajoituksia tarvitsevat kuitenkin ainoastaan ne, joiden mielipide ei pärjää julkisessa keskustelussa. Sama pätee uskontoihinkin. Jos joku uskonto pyrkii rajoittamaan oman oppijärjestelmänsä, profeettansa, Jumalansa, jumalansa tai jumaliensa, pyhän henkilönsä, pyhän kirjansa tai pyhien kirjojensa tai uskonnollisen käytäntönsä taikka papistonsa tai pastoreidensa kriittistä arviointia väkivallalla tai sen uhalla, se on syvältä ja suoraan helvetistä, jos saan käyttää tällaista uskonnollisluonteista termiä.

Tuolla lailla käyttäytyvät uskovaiset vain saavat raskaan rock-musiikin edustajien herjat päälleen. Ansaitusti.

Jos ihminen haluaa rajoittaa muiden ihmisten oikeutta sanoa kriittistä asiaa hänen pyhistä asioistaan, niin hän päinvastoin ansaitsee sen, mitä – rauhanomaisesti – tulee.

Kaikkein suvaitsemattomimpien ja siis pöljimpien ihmisten pillin mukaan tanssiminen johtaa yhteiskunnalliseen helvettiin, jossa ei kovinkaan monilla ole loppujen lopuksi mukava olla.

Poliittisia ideologioita saa Suomenkin lain mukaan lyödä kuin vierasta sikaa. En ymmärrä, miksi uskonnot ovat joku poikkeus. Joillekin toisille taas ihan muut asiat ovat pyhiä. Eihän luulisi olevan valtion tehtävä määritellä, mitä ihminen saa ja ei saa pitää pyhänä.

Uskontokin on pelkkä ihmisen luoma ideologia.

Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni, mutta minusta valtion ei tule olla uskonnollisesti sitoutunut johonkin tiettyyn uskonnolliseen ideologiaan tai uskonnolliseen yhdyskuntaan ja sen etujen ajamiseen.

Tämäkin on vain minun mielipiteeni, mutta em. tavoin huonosti käyttäytyvät uskovaiset ovat uskonnolleen parhainta mahdollista antimainosta.

Nämä ovat liberaaleja mielipiteitä.

Liberalismi on muun ohella antiklerikaalinen poliittinen ideologia. Eli se vastustaa pappisvaltaa. Suomen lainsäädäntö taas silittää tätä jossain määrin myötäkarvaan. Eli Suomi ei ole täysin liberaali demokratia.

Suomi ei ole sikälikään liberaali demokratia, että Suomessa on kaksi virallista kirkkokuntaa. Tärkeämpi niistä eli Suomen virallinen evankelisluterilainen kirkko tunnetaan siitä, että vuosisatojen ajan ihmisten oli pakko kuulua siihen. Tämä katkesi sitten vuoden 1923 uskonnonvapauslakiin. Tosin meillä on edelleen nämä kaksi virallista kirkkoa. Joista pienempi eli Suomen virallinen ortodoksinen kirkko edustaa sekin sellaista uskovaisuutta, jossa ollaan kritiikittömiä vallanpitäjiä kohtaan ja palvellaan heitä.

Minulle olisi ihan tolkullista sellainen, että vain sellaiset uskonnot olisivat sallittuja, jotka vastustaisivat väkivallan, myös henkisen sellaisen, käyttöä uskonnon levittämiseen ja ylläpitämiseen. Minulle kävisi myös sellainen, että vapaan uskonnonharjoituksen ehtona kunkin uskonnollisen yhdyskunnan tulisi hyväksyä sukupuolten samanarvoisuus sekä homoseksuaalinen seksuaalinen suuntautuminen. Kumpikin kohta olisi minusta myös hyvä "lakmustesti". Varmuuden vuoksi sanon tässä vielä, että yksikään uskonto sen enempää kuin valtiokaan ei saisi minusta painostaa ihmisiä homoseksuaaleiksi, transvestiiteiksi taikka transseksuaaleiksi. Kannatan myös sitä, että uskonnon tarkoitus ei saisi olla kerätä sen johtajille mammonaa. Tällainen uskonnonvapauslainsäädäntö tukisi ihmisten oikeuksia elää omaa elämäänsä.

Mainitsen tässä myös, että en itse ole varsinaisesti ateisti. Voit niin halutessasi käydä tarkastamassa, millainen "uskonnollinen" katsomukseni on, aikaisemmin julkaisemastani blogimerkinnästä Mitä ajattelen Jeesuksesta nykyään.

Saan kai minä olla vähän vihainen...