Wanhan kunnon tieteiskirjallisuuden yhdysvaltalaisen mestarin Philip K. Dickin (1928-1982) romaanissa Haudasta kohtuun (v. 1967, suomennos julkaistui 1997) ajankulku on osittain kääntynyt ympäri. Ihmiset heräävät kuolleista, nämä kaivetaan haudoistaan ylös, ja seuraavaksi heidät sijoitetaan takaisin yhteiskuntaan. Lopulta nuorruttuaan tarpeeksi uuselävät etsivät itselleen kohdun ja menevät sinne.
Romaanin päähenkilö on uuselävä, joka on kuolleistaheräämisensä jälkeen valinnut urakseen ihmisten kaivamisen ylös haudoista. Hän on käänteinen hautausurakoitsija, ja hänellä on homman hoitamiseen oma firma.
Kirjan taustatarina on suurin piirtein maailman omaperäisin. Mutta itse juoni ei silti oikein missään vaiheessa iskenyt minuun kunnolla. Olin jättämättä kirjan kesken vain siitä syystä, että kun ajattelin jossain vaiheessa lopulta tehdä niin, niin huomasin kahlanneeni romaanissa jo yli puolen välin. Ja päätin sitten lukea sen loppuun kaikesta huolimatta.
Vastaa minun kokemuksiani PK Dickin romaaneista. Ideat ovat usein loistavia, mutta hänen tarinankertojan taitonsa ei aivan riitä kirjoittamaan niitä romaanin pituisiksi. PKD olisi joko tarvinnut haamukirjoittajan tai hänen olisi ollut parempi pysyä lyhyemmässä muodossa. Ongelma taisi vain olla siinä, että pelkkien novellien kirjoittamisella ei pysty ostamaan riitävästi kaurahiutaleitakaan elämiseen.
VastaaPoistaNiinpä.
PoistaLisäsin tekstiin maininnat kirjailijan elinajasta, yhdysvaltalaisuudesta ja kirjan julkaisuajankohdasta.
VastaaPoista