Joulun satoa Jeesuksen vuonna 2019

Olin pitemmän aikaa suunnitellut Bluetooth-kaiuttimen ostamista, jotta voisin soittaa sillä musiikkia kännykkäni Deezer-sovelluksesta. Ja niin minä tein, että vasta päättyneen Jeesuksen vuoden 2019 marraskuussa mustan viikon aikana menin käyttämään hyvää tarjousta hyväkseni ja ostin itselleni joululahjaksi 150 euroa maksavan hyvällä alennuksella myynnissä olevan ilmeisesti melko laadukkaan Bluetooth-kaiuttimen.

Otin uuden kaiuttimeni käyttööni jo ennen joulua eli oikeastaan välittömästi oston jälkeen, koska halusin tietää, miten hyvin se toimii ja koska joka tapauksessa tiesin, mikä lahjani oli, koska olin itse ostanut sen.

Kaiutin toimi hyvin, mutta joka kerta kännykkäni ei suostunut soittamaan musiikkia ao. palvelusta olemalla tökkimättä. Nokia kolmoseni oli ollut nuhapumppu jo ostaessani sen, ja vuosien vierittyä ja järjestelmän sekä sovellusten muututtua pikku hiljaa yhä raskaammiksi siitä oli tullut vieläkin nuhapumppuisempi.

Ennen joulua olin osallistunut yhdistykseni joulujuhliin. Tällä kertaa perinne rikottiin, sillä nyt jostain syystä työntekijät eivät päässeet yhteisiin juhliin. Seikka vei vähän makua juhlasta.

Myöskin Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon Vantaan Hämeenkylän seurakunta ei tänä vuonna järjestänyt mielenterveyskuntoutujien joulukirkkoa. Sellaiseen olisin mielelläni ollut menemässä.

Jouluaatonaattona 23.12. yhdistykseni Pähkinärinteen toimipisteessä oli paikallinen jouluruokailu. Samana päivänä jouduin taas hyvän mainoksen uhriksi, kun operaattorini laittoi minulle mainosviestin päästyäni kerholta kurjaan talorähjääni. Joutuminen mainoksen uhriksi joutui yksinkertaisesti kännykkäni täydellisestä nuhapumppuisuudesta. Tilasin itselleni Nokia 6.2:n. Ostos maksoi 150 euroa.

En ole koskaan panostanut itselleni ostamiini lahjoihin jouluna näin paljoa.

Saman päivän iltana kävin vanhemman pikkuveljeni kanssa vanhempiemme ja isämme isän haudoilla Pyhän Laurin kirkolla. Siellä oli valtavasti väkeä. Joka paikassa oli kynttilöitä palamassa. Paluumatkalla käväisimme vielä mummilassa, jossa meille annettiin lahjakori.

Jouluaattona menin kyseisen veljeni luokse viettämään jouluaattoa. Pienin pikkuveljistäni ei päässyt ikävä kyllä paikalle. Paikalle tulivat kuitenkin veljeni täysi-ikäinen tytärpuoli – hän itse asiassa asuu vielä kotona – sekä eräs tämän naispuolinen kaveri.

Jonkin verran pelasin ja leikin veljeni täystyttären kanssa. Pelasimme kerran Afrikan tähteä sekä leikimme pikkuautoilla. Katsoimme myös yhden kokonaisen lastenelokuvan illan aikana.

Vaikka olen alkoholirajoituksella, niin suostuin nauttimaan veljeni tarjoaman gintonic-paukun. Se oli pirteä. Nautin myös teetä, joka oli valmistettu em. mummilan lahjakorin sisältämästä tuotteesta. Se oli ihan hyvää, vaikkakin jonkin verran erikoista.

Myöhemmin ruvettiin syömään. Veljeni kaatoi minulle lasiin hieman punaviiniä, joka oli melko hyvää. Ensin oli kylmäruoka. Eli kahta erilaista lohta, rosollia, sienisalaattia, muunlaista salaattia. Leipää, jossa mainio päällys. Sitten pidettiin taukoa.

Välillä perheen emäntä tuli syömään alkupaloja. Hän oli onnistunut nukahtamaan, ja siksi pääsi mukaan vasta tässä vaiheessa.

Ja sitten ruvettiin syömään lämmintä ruokaa. Eli kyseessä oli kinkku sekä lanttu-, peruna- ja porkkanalaatikko.

Ruoka oli hyvää, ja sitä oli tarpeeksi. En syönyt kuitenkaan itseäni ähkyyn saakka.

Välillä kävin yläkerrassa leikkimässä veljentyttäreni kanssa. Ja, oi, katso: ovikello soi jossain vaiheessa tai sanotaan nyt että kahdenkymmenen minuutin kuluttua. Ja kyseessä oli tietenkin Joulupukki, joka käväisi ovella. Pian veljentytärtäni huudettiin alas. Minä menin perässä. Ja niin kävi, että jaettiin lahjat.

Veljentyttäreni sai paljon lahjoja. Minulta hän sai analogisen rannekellon. Pienimmältä pikkuveljeltäni hän sai retkikiikarit. Hän oli varsin iloinen kummastakin lahjasta. Hän sai myös Lasten Suomi -palapelin ja yhtä sun muuta toistakin.

Minä sain yhden paketin. Se sisälsi italialaisen pyyheliinan ja italialaisen käsipyyhkeen sekä After Eight -minttusuklaajutun. Hupaisaa, että veljeni vaimo kysyi minulta italialaisesta pyyheliinastani, että sopiiko se päälleni. Hän ei ehkä tiennyt sen olevan pyyheliina.

Olin ollut paikalla yli viisi ja puoli tuntia, kun lähdin menemään kotiini. Veljentyttäreni ei olisi halunnut päästää minua, sillä hän olisi halunnut ruveta kanssani tekemään palapeliään. Sain mukaani vielä Löfbergs-paahtimon Magnifika-kahvipaketin. Tekisi mieleni tokaista, että kahvin varmaan poimivat kolumbialaiset lapsiorjat, mutta en ole itsekään täydellinen kahvinnauttija normaalisti. Kahvipaketti oli peräisin em. lahjakorista.

Kotiin päästyäni tajusin olevani tavattoman uupunut.

Seuraavana päivänä eli joulupäivänä selkälihakseni olivat kipeät, ja tämä varmaankin johtua siitä, että olin leikkinyt välillä veljentyttäreni kanssa omituisissa asennoissa. Lisäksi kaksi kolmesta tavanomaisesta lauantaivieraastani tuli käymään. Tarjosin kahvit ja keksit, ja toinen vieraistani tarjosi nachot, suklaakonvehdit ja sokerittoman Coca-Colan, ja minä tarjosin tulisen ketsupin nachoille. Katsoimme siinä telkkaria ja höpöttelimme viisaita.

Tämän jälkeen menin siivoaja-ystävälleni syömään jouluruokaa. Hänellä on myös kaksi kissaa, mutta vielä jossain määrin pentuiässä oleva hänen koiransa, joka on mustanvärinen saksanpaimenkoira, nuoli kunnolla kasvoni sekä silmälasini. Ystäväni lähti lopuksi eli parin tunnin jälkeen tämän kanssa saattamaan minua kotiini, ja antoi kotiinviemisiksi myös jouluruokaa. Tänä päivänä tunsin voiton olevan jo lähellä, sillä joulu alkoi haipua pois.

Tapaninpäivänä olin jonkin verran pihalla. Lisäksi kävin kahden tätini kanssa katsomassa mummiani hoitokodissa.

27. joulukuuta perjantaina kerho oli taas auki. Vietin osan sen aukioloajasta siellä.

Lauantaina tuli sähköpostiini sekä tekstiviestinä ilmoitus, että pakettini on noudettavissa. Niinpä kävin hakemassa sen R-kioskilta ennen kuin menin ylläpitämään kerhoa.

Palattuani kotiin otin SIM-kortin ja muistikortin pois wanhasta Nokia 3:stani ja pistin uuteen kännykkääni. Pistin tämän joksikin aikaa latautumaan. Tämän jälkeen pistin uuden kännykkäni toimintakuntoon. Se on vaikuttanut ihan nopealta ja järkevältä, ja nyt Deezerkin toimii kännykässä luultavasti paremmin. Yhden kerran kyllä on tökkinyt viime päivien aikana, mutta onneksi vain yhden.

Uudessa kännykässäni on myös monikamera. Lisäksi siinä ei ole Nokia kolmosen suunnittelumokaa eli sitä, että alalaidan näppäimiä ei näe kuin oikeasta kulmasta hyvissä valaistusolosuhteissa. Eli nappien paikat oli edellisessä kännykässä pitänyt opetella ulkoa.

Lauantaina myöskin tilasin eräästä verkkokaupasta suojakotelon kännykälleni.

Lahjoitin maanantaina 30.12.2019 wanhan kännykkäni yhdelle kaverilleni, joka haluaa tutustua sellaiseen asiaan kuin älykännykkä.

...Itse ei-työllisenä vihaan pyhäpäiviä, koska ne merkitsevät minulle ylimääräistä tylsyyttä. Lisäksi tänä vuonna ennen joulua oli kaksi muutakin päivää, jolloin kerho ei ollut auki. Myöhätuuli pidettiin nimittäin yhtenä päivänä kiinni, koska siellä piti tehdä ikkunaremontti. Valitettavasti uusia ikkunoita ei ollutkaan varattuna, joten työmiehet joutuivat tulemaan myöhemmin uudestaan toisena päivänä, jolloin kerho pidettiin taas kiinni.

...
PS 3.1.2020: Olin unohtanut yhden pikku yksityiskohdan kirjoituksestani pois. Lisäsin sen nyt. Tällaisen: "Myöskin Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon Vantaan Hämeenkylän seurakunta ei tänä vuonna järjestänyt mielenterveyskuntoutujien joulukirkkoa. Sellaiseen olisin mielelläni ollut menemässä."