perjantai 22. syyskuuta 2017

Monikulturismista seuraa suuret tuloerot

Asta Leppä puhuu Ylen sivuilla julkaistussa kolumnissaan tuloeroista ja siitä, että isot tuloerot yhteiskunnassa on alettu hyväksyä yhä laajemmin. Hän sanoo kirjoituksessaan mm. näin:
Ihmisten asenteet ovat muuttumassa – ja sitä myötä politiikka.

Nyt painotetaan yksilöllisyyttä.

Toki hyvinvointivaltiota vielä arvostetaan, mutta akanvirta on jo näkyvissä – yhä kärkkäämmin kieli kääntyy puhumaan ”holhousyhteiskunnasta”, jossa ihmiset ”verotetaan hengiltä”.

Kansan arvot 2016 -tutkimuksessa näkyikin selvä käänne halukkuudessa maksaa lisää veroja hyvinvointivaltion ylläpitoon. Niinpä tuloerojen kasvulla lienee jo kannatuspohjaa.
Suomessa edistykselliset puolueet Kokoomuksesta Vasemmistoliittoon kannattavat nykyään monikulturismia. Monikulturismi on monikulttuurisuutta yhteiskuntaan ajava poliittinen ideologia. Monikulttuurisuudessa taas on kyse siitä, että yhteiskunta on hajonnut toisiaan kyräileviin klikkeihin. Monikulttuurisuuden vastakohta on se, että yhteiskunnassa vallitsevat yhteiset minimisäännöt, joiden mukaan kaikki tai ainakin melkein kaikki ihmiset elävät ja toimivat.

Kun yhteiskunta on pikku hiljaa monikulttuuristunut, niin yhteiskunnan sisäinen luottamus on pikku hiljaa rapautunut. Suomi ei ole enää entinen korkean luottamuksen yhteiskunta. Sellainen on jäänyt Impiwaaraan ja lintukotoon. Kun ei tunneta enää yhteisyyttä muiden suomalaisten kanssa, niin veronmaksuhalukin siinä sitten rapautuu.

Ei pidä ihmetellä sitä, että kun ajetaan yhteiskunnan sisäistä luottamusta alas, niin ennen pitkää aletaan laajalti hyväksymään myös suuremmat tuloerot yhteiskunnassa. Sitä ei pidä ihmetellä, että Kokoomus on ajanut tähän johtavaa politiikkaa. Sehän on kasvottoman pääoman, isänmaattomien sijoittajien ja yhteiskunnallis-taloudellisen eliitin puolue. Kepusta en sano mitään, sillä se pettää aina. RKP on muuten vain nk. paremman väen puolue. Mutta se ihmetyttää, että myös Sosialidemokraateilla, Vihreillä ja Vasemmistoliitolla on ollut samanlainen politiikka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti