Kävin viime perjantaina 15.11. Jeesuksen vuonna 2019 sukuloimassa lähi-Espoossa. Paikalle tuli serkkutyttöni K:kin, mutta pienempi pikkuveljeni ei valitettavasti päässyt. Aluksi nautittiin hieman glögiä. Syötiin kasvis- ja kinkkupizzaa, ne olivat hyviä, sekä leivottiin ja koristeltiin piparkakkuja. Nautin illan kuluessa jopati kaksi keskiolutvahvuista IPA:aa. Olisin muuten nauttinut niitä vain yhden, mutta minulle ostettu alkoholiton vehnäolut oli kadonnut jonnekin.
Loppuillasta jonkinlaista jalkapalloa oli jonkin aikaa pakko seurata televisiosta, kun muutkin tekivät sitä. Näytti järjettömältä touhulta. Minulle selitettiin, mistä siinä on kysymys. Jotain vitun lehmänkohdun potkimista nurmikentällä... Pelinjälkeinen touhu oli silti henkeä nostattavan oloista. Minunkin henkeni nostui kaikesta huolimatta hieman. Kaikki olivat niin innoissaan, myös kotiyleisö varsinaisesti kuitenkin minua lukuun ottamatta.
Mutta muuten tuollaista nationalismia, mikä ilmeni niin televisiossa näkyneissä ihmisissä kuin kotiyleisössä, en kannata. Minusta sellainen on tarpeetonta. Miksi tuhlata hyvää nationalismia jonkin vitun lehmänkohdun potkimiseen ja siitä hihhuloimiseen. Nationalismia voi käyttää myös tärkeämpiin asioihin, ja sellaista minä kannatan.
Kuitenkin tiedän myös, miten helppo urheilun kautta on saada aikaan riitoja muiden ihmisten kanssa.
Sotiakin on syttynyt sen takia!
VastaaPoistaNationalismin vai jalkapallon? Jalkapallosotia on muuten ollut yksi:
PoistaEl Salvadorin ja Hondurasin välinen jalkapallosota
Nationalismi on kyllä synnyttänyt joskus sotia. Ammattilaisurheilussa on kaikesta sanomastani huolimatta oikeasti se hyvä puoli, että se toimii nationalismin purkautumiskanavana suhteellisen rauhanomaisella tavalla. Yleensä.
Kiva, että hengennostatus tarttui sinuunkin.
VastaaPoistaEi ole.
PoistaJuuri nyt tulossa Kreikka-Suomi, tilanne 0-1. Yes, hyvä Suomi.
VastaaPoistaÄlkäämme antako nationalismin jakaa meitä eri kansakuntiin, jotka ovat eri mieltä siitä, kenen tulisi voittaa kisoissa.
Poista