Kokoomustaisen Verkkouutiset -lehden sivuilla julkaistui kirjoitus, jossa propagoidaan englannin kielen nostamista tasa-arvoiseen asemaan suomen ja ruotsin rinnalle. Kirjoituksessa sanottiin seuraavanlaisia asioita:
– Samaan aikaan englannista on tehtävä virallinen palvelu- ja
asiointikieli. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa on oikeus saada
palvelua englanniksi ja kaikessa julkisessa asioinnissa englanti
nostetaan tasaveroiseksi suomen ja ruotsin kielen rinnalle.
Tasaveroiseksi viralliseksi kieleksi.
– Englannin nostaminen viralliseksi kieleksi ei heikennä eikä ole uhka.
Se avaa mahdollisuuksia, joita ei pidä jättää käyttämättä. Se
vahvistaisi Suomen asemaa kovassa kansainvälisessä kilpailussa osaavasta
työvoimasta. Se olisi lupaus siitä, että asiointi ja elämä onnistuu
täällä myös Englanniksi. Lupaus siitä, että olet tervetullut.
Kirjoittaja kunnioittaa englannin kieltä suuresti. Tämä näkyy myös siinä, että hän kirjoittaa kielen nimen isolla alkukirjaimella. Mutta miksi englannin tulisi olla ainoa uusi virallinen kieli Suomessa? Varmasti ranskalaiset ja lukemattomat muutkin ranskaa osaavat olisivat kiitollisia siitä, että heidän kielestään on tullut virallinen asiointikieli Suomeen? Entäs sitten kiinalaiset? Mandariinikiinaa puhutaan äidinkielenä enemmän maailmalla kuin englantia. Ja arabia ja venäjä nyt ainakin tarvitsevat virallisen kielen aseman Suomessa. Puhumattakaan espanjasta.
Kansainvälisyys on muutakin kuin englannin kieli.
Se auttaisi kovassa kansainvälisessä kilpailussa osaavasta työvoimasta, ja tiettyihin kielellisiin ryhmiin kuuluvat ihmiset tuntisivat itsensä tervetulleiksi Suomeen, jos heidän kielensä olisi Suomessa virallinen.
Niinhän sitä pakkoruotsista sanotaan, että jos oppii yhden kielen, niin oppii toisenkin. Tämä varmasti pätee myös englantiin, mandariinikiinaan, arabiaan, venäjään, saksaan ja espanjaan. Puhumattakaan gandasta.
Mutta miten minusta tuntuu, että englantia tasaveroiseksi kieleksi suomen ja ruotsin rinnalle nostavat ihmiset tuijottavat kysymystä vain omasta ahtaasta näkövinkkelistään eli siitä, että he itse osaavat englantia. Pelkän englannin osaaminen oman äidinkielen lisäksi voi kutistaa ajattelun ja maailmankuvan kovin ahtaisiin raameihin. Elämää oikeasti on englanninkielisen maailman ulkopuolellakin.
Malta on hyvä esimerkki maasta, jossa englantia on ruvettu ylen määrin arvostamaan. Maltalaiset eivät nykyään enää kauheasti arvosta omaa arabiapohjaista kieltään, kun englanti on "hienompi".
Englannin kielen palvojat ovat suomalaisen kulttuurin vihollisia. Ja ihmiskunnan vihollisia. Heille erilaisuus ja kulttuurien kirjo eivät ole rikkauksia. He haluavat tehdä maailmasta tasapaksun puuron.
Englannin kielen nostaminen tasa-arvoiseen asemaan Suomessa merkitsisi pitemmällä tähtäimellä jossain määrin samaa asiaa kuin kansan vaihto.
Myös on huomioitava tässä keskustelussa se ko. kirjoituksessakin mainittu asia, että jos jotain ulkopuolista työvoimaa suomalainen työelämä tarvitsee, niin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että viranomaiset saisivat tehtyä päätökset työluvista riittävän aikaisessa vaiheessa. Ja toiseksi, jos suomalaisessa työelämässä ei tarvitsisi enää osata suomea, niin eivätkö ulkomaalaisperäiset siloin ole vähemmän kiinnittyneitä suomalaiseen työelämään kuin olisivat siinä tapauksessa, että osaisivat suomea? Suomen kielen voimaperäiseen ja tehokkaaseen opetukseen ulkomaalaisille kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota.
Eivätköhän ne englanninkieliset saane palveluja äidinkielellään kautta maan;
VastaaPoistalukevathan käytännössä kaikki suomalaiset peruskoulussa englantia vähintään kuusi lukuvuotta.
Sen sijaan jotain voisi tehdä sille, että vaikka Suomi on virallisesti kaksikielinen maa, ei ummikkosuomalainen välttämättä saa kaikkia tarvitsemiaan palveluja tietyissä maamme ruotsinkielisissä osissa.
Niin, sille asialle voisi tehdä jotain. Englannin osaaminen kansamme keskuudessa alkaa tosiaan olla kaikkea muuta kuin harvinaista.
Poista