keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Koronavirus ja minä, osa 5: Jouluni – ja henkilökohtainen lamani

Ja niin kävi, etten saanut aikaiseksi jouluaattona julkaistavaksi aikomaani hävytöntä kirjoitusta Jeesus-lapsen kunniaksi. Ajattelen, että kirjoitan sen kuitenkin jossain vaiheessa. Ja julkaisen ennen loppiaista. Ei ole siis enää montaa päivää aikaa saada sitä aikaiseksi, kun loppiainen on jo viikon päästä keskiviikkona 6.1.2021.

Nk. runoblogissani julkaisin kuitenkin jouluaattona Hartautta herättämättömän joululaulun, jossa on kyse joululaulusta Tulkoon joulu, johon olen tehnyt uudet – ehkä hieman erikoiset – sanat.

Kun tulivat taas käyttöön uudet koronarajoitukset, niin yhdistykseni sulki myös toimipisteensä. Tämä oli minulle (taas) suuri isku, ja aiheutti minulle henkilökohtaista, henkistä, lamaa.

Yhdistyksen kannalta sulku oli myös sikäli ikävä juttu, että oli juuri ehditty valmistaa joululaatikot.

Vanhempi pikkuveljeni, kun hän oli lievästi velkaa minulle yhdessä nuoremman pikkuveljeni kanssa, ja koska en itse omista luottokorttia, maksoi minulle ennen joulua pelien suoratoistopalvelussa Steamissa The Operational Art of War IV -pelin. Vaikka peli on Windows-peli ja vaikka kotitietokoneessani on Linux, peli toimii koneessani riittävän juohevasti Steamiin nykyisin kuuluvan Wine-ei-emulaattori -pohjaisen Proton-palikan kautta. Vuonna 1998 olin saanut vanhemmiltani joululahjaksi pelin ykkösversion, joten pelin mekaniikka oli minulle enimmäkseen tuttu ennestään.

En jaksanut enää kirjoitella Elämän julo piina -blogiini enkä tehdä käännöksiä blogiteksteistäni linguafrancanovankieliseen blogiini Progresiste con grasia.

Myöskin on jäänyt hoitamatta yli 8500 sanan LFN-suomi -sanastoni täydentäminen. Sanastooni liittyen on kuitenkin mainittava, että virallisemmalla taholla on ollut kuluvana vuonna käynnissä projektin osa, jossa lisätään LFN:n viralliseen monikieliseen sanastoon suomen sanoja ja ilmaisuja. Saas nähdä, missä vaiheessa itse kääntämäni yhdessä HTML-tiedostossa oleva sanastoni alkaa olla vanhanaikainen. Tai, no, eihän se kokonaan muuttune vanhanaikaiseksi koskaan, koska sisältäähän sanastoni myös tiettyjä aihekohtaisia alasanastoja.

En ole jaksanut enää myöskään tehdä sähköiseen muotoon muistiinpanoja latinan kieliopista.

Olen tavannut kuitenkin tiettyjä normaaleja lähituttujani.

Maskia eli suomeksi sanottuna kasvosuojainta joutuu käyttämään joka paikassa, mutta sehän on selviö, ja mainitsen sen vain siksi, että linkitin tähän maskin käyttöön liittyvän runoni.

Jos ja kun kerho taas aukeaa 11.1.2021, toivon lamani väistyvän.

Nimipäivänäni 21.12. menin kahden isäni puoleisen tätini kanssa retkelle Kaitalammelle. Kolme neljästä koirastaan oli mukana, ja jopa vanha kuuro ja puolisokea Veeti jaksoi hyvin kulkea mailla ja mannuilla vaihtelevassa kävelymaastossa. Lopuksi paikan päällä nautimme kahvit. Kotiin lähdettyämme sain mukaani lahjakassin, joka sisälsi toisen tädeistäni itse valmistamaa sinappia, itse leivotun banaanikuivakakun ja virallisen jokajouluisen paketin Fazerin Wiener nougat -suklaakonvehteja.

Illemmalla yksi vanhimmista olemassaolevista ystävistäni Anna-Maija Kouvolasta tuli käymään. Sain häneltä Jarkko Vehniäisen sarjakuvakirjan Kamala luonto – minäkö hullu?. Se oli lahjapaketissa, mutta ilman lahjakäärettä sain häneltä myös joukon muita kirjoja. Niistä voin mainita David H. Ingvarin kirjan Kymmenet aivot, jossa kirjoittaja käsittelee eräiden historian suurmiehien aivo-ongelmia.

23. joukukuuta osallistuin etäterapiaan.

Jouluaattona menin veljeni ja hänen perheensä luokse lähi-Espooseen. Join heidän luonaan ollessani jonkin verran alkoholipitoista glögiä ja vähän vähemmän myös punaviiniä sekä yhden halpisoluen. Jouluateria oli loistava. Se oli hyvin monipuolinen muuten paitsi että laatikoista oli ainoastaan lanttu- ja chilibataattilaatikot. Hyvää joka tapauksessa oli ja tulin täyteen.

Minun ollessani viettämässä aikaa veljentyttäreni kanssa yläkerrassa Joulupukki tuli ovelle ja tipautti lahjapaketit sen eteen.

Veljentyttäreni sai paljon lahjoja. Itse olin ostanut hänelle hyvin kuvitetun runokirjan Mustekala löytää trikoot. Hän taisi tykätä eniten hänelle ostetusta älykännykästä. Päästyäni kotiin sain häneltä hänen ensimmäisen puhelunsa omalla kännykällään. Seuraavana aamuna hän soitti minulle uudestaan ja sanoi kännykkänsä olevan "kätevä kapistus".

Joulupäivänä menin käymään ystäväni Virpin ja hänen koiransa ja kissansa luokse jouluaterialle. Ihan aluksi jouduin tai pääsin ulkoiluttamaan Gimmaa – se oli koiran nimi. Gimma on musta saksanpaimenkoira.

Autoin Virpiä hieman tietokoneasioissakin. Nautin hänen kotonaan kaksi erilaista olutta ja lisäksi yhtä alkoholitonta olutta. Myöskin nautin ison lasillisen verran punaviiniä.

Mitä tulee ruokaan, niin se oli hyvää ja jouluateriaksi täyteinen. Söin itseni aivan ähkyyn. Sain Virpiltä jonkin verran jouluruokaa kotiin otettavaksi. Ja pari oluttakin ja yhden pullon valkoviiniä. Söin ruoan seuraavana päivänä.

On mainittava vielä sellainen yksityiskohta, että kun istuin parvekkeen oven edessä pöydän ääressä, niin Gimma halusi tai oli haluavinaan aina välillä käydä parvekkeella. Avasin hänelle silloin parvekkeen oven. Kerran onnistuin sitten hieman sotkeutumaan verhoon. Ja Gimma oli kovasti huolestunut minusta, koska näytin hänestä hätääntyneeltä.

Toinen tapaus oli sellainen, että kun kännykkäni soittoäänenä on nykyään Homer Simpsonin kiljunta, niin jossain vaiheessa joku soitti minulle. Ja soittoäänen vuoksi Gimma huolestui taas minusta.

Jouluajan aikana söin hirvittävän paljon makeaa. Aivan liikaa.

Myöskin aloin lukea sukulaisnaisen Jessikan syntymäpäivälahjakseni antamaa John Keatsin runokirjaa. En ollut tiennytkään, että Keats rustaili runojaan vain viiden vuoden ajan – hän kuoli nuorena. Kirjan alussa oleva runoilijaesittely iski sieluuni kyllä, koska tunsin itseni sen vuoksi alamittaiseksi. Kirjaan sisällytetyt runoilijan kirjeet ovat melkein lukukelvottomia kannaltani, koska suomentaja on tehnyt niistä kovin aleksiskivimäisiä. Mutta itse runoja silmäilen ja luen mielelläni.

Yhdistykseni toivottavasti pääsee taas aukeamaan 11. tammikuuta 2021. Sen länsi-Vantaan Pähkinärinteen toimipiste Myöhätuuli on muuten tämän sulkuajan aikana remontoitu ja maalattu. On käytetty hyväksi hyvä tilaisuus...

...

PS. 6.1.2020:

Edellisenä päivänä Pääkaupunkiseudun koronakoordinaatioryhmä oli kertonut, että koronarajoituksia jatketaan 31.1.2021 saakka. Tämä tarkoittaa sitä, että yhdistykseni kohtaamispaikat ovat suljettuina ainakin tammikuun ajan. Mälsä jatkuu.

Lisäsin tekstiin maininnat Gimman huolestumisesta, TOAW IV -pelistä ja kerhon jouluruoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti