Natsismi on uuspakanallinen liike siinä missä marxismileninismikin.
Alkuperäisellä natsismilla ei ollut omaa uskonnollista ideologiaa, vaan pelkästään poliittinen ideologiansa, jota se toteutti julmasti ja tehokkaasti. Italian fasismi oli siihen verrattuna löperöä ja suhteellisen liberaalia puuhastelua. Natsismiin jos vertaa, niin fasismi ei myöskään ollut kiinnittynyt kovin syvälle italialaiseen yhteiskuntaan.
Natsi-Saksan puolustusvoimien puoluepoliittisella eliittihaaralla SS-joukoilla ei ollut sotilaspappeja. Sama pätee Hitlerin hyvän kaverin Hermann Göringin johtamiin ilmavoimiin Luftwaffeen. Kuvaavaa on, että Balkanin muslimeista perustettiin erityinen muslimidivisioona, viralliselta nimeltään 13. Waffen-SS-vuoristodivisioona Handschar. Sen tunnuksessa oli islamilainen käyrämiekka. SS ei muissa joukko-osastoissaan hyväksynyt sotilaspappeja, mutta tätä SS-divisioonaa varten perustettiin muslimipappien virka.
Kuvaavaa on myös se, että SS:ään ei perustettu kristittyjä divisioonia.
Tavanomaisten joukkojen sotilaiden vyönsoljissa luki Gott mit Uns, eli "Jumala kanssamme", ja SS-joukkojen sotilaiden vyönsoljissa luki Meine Ehre heißt Treue, "Uskollisuus on kunniani", jolla viitattiin uskollisuuteen Hitleriä kohtaan johtajana.
Hitler salli nk. saksalaisten kristittyjen liikkeen hajottaa kirkkoa sisältä päin yrittämällä yhdistää kansallissosialismin oppisisältöjä kristinuskoon.
Natsit tiesivät varsin hyvin, että Jeesus oli juutalainen, ja he tekivätkin parhaansa muuttaakseen joulun sanoman uuspakanalliseksi, siksikin, että se oli kristillinen juhla myös siksi, että Joulupukin esikuva pyhä Nikolaos oli kristitty piispa. Kyseisessä suhteessa natsistisimmissa kodeissa joululahjat toi Nikolaoksen sijaan muinaisten germaanien Odin-jumala.
Hitler ei koskaan eronnut Katolisesta kirkosta, vaikka hän ei välittänyt kristinuskosta ja jopa vastusti sitä, koska hän halusi esittää Saksan kristillismieliselle väestölle, että maa on edelleen kristillinen. Samaa ajoi se, että Saksan asevoimien lentokoneissa, panssarivaunuissa ja muissa ajoneuvoissa oli (yleensä) palkkiristi natsihakaristin sijaan. Sotilaiden vyönsoljessa lukeneen Gott mit Uns -tekstin voi myös sanoa kuuluvan samaan sarjaan.
Natsit myöskin saivat suosiota jumalattoman marxilaisuuden vastaisuudellaan. Hitlerkin muisti aina vedota "Kaitselmukseen".
Tähän yhteydeen sopii mielestäni mainiosti se, että televisio-ohjelmien yhteydessä aina kerrotaan, että ohjelman "tarjoaa" jokin taho, siis se taho, joka on maksanut kanavalle siitä, että saa näkyä tällä tavoin. Viime joulun edellä telkussa näkyi useamman kerran mainosta, jossa sanottiin näin:
Ohjelman tarjoaa sinful.fi, vuoden tuhmin joulukalenteri.
Ilmeisesti tarkoitus oli mainoksen tuoda ilmi sellainen asia, että synnin tekeminen on kivaa.
Palatakseni natseihin, mitkään kristilliset ennakkoluulot eivät rajoittaneet natsien toimenpideohjelman toteutusta.
Kirjailija ja ensimmäisen maailmansodan hyvinpalvellut sotaveteraani Ernst Jünger oli vuonna 1939 Saksassa julkaistussa romaanissaan Marmorijyrkänteillä (Auf den Marmorklippen) epäsuorasti ennustanut, että ilman sotilaallisritarillisia ihanteita – ryhmän eduksi uhrautuva epäitsekkyys, vihollisen kunnioittaminen, puolustuskyvyttömien suojeleminen – kansallissosialistien johdolla käyty sota ajautuu nihilistiseen kaaokseen ja päätyy sotilaallisen tappamisen sijasta epäsotilaalliseen murhaamiseen.
Ja niinhän siinä kävi.
Voidaan sanoa, että kristilliseltäkin kannalta Hitler ja hitleriläiset kansallissosialistit tekivät paljon ja mielellään syntiä. Kyseisessä suhteessa poikkeuksyksilöitä oli puolueen piirissä vain vähän. Tärkeimpänä näistä voidaan varmaan mainita sudeettisaksalainen tehtailija Oskar Schindler.
I PS. Tästä tuli pitempi teksti kuin olin alkujaan uumoillut.
II PS. Tämä on se teksti, joka minun oli alun perin pitänyt kirjoittaa jouluaattona julkaistavaksi Jeesus-lapsen kunniaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti