Viime viikon keskiviikkona 5.5.2021 havahduin päivällä siihen, että Kiina oli edellisen viikon torstaina 29. huhtikuuta laukaissut kantoraketin nimeltä Pitkä marssi 5B kuljettamaan hyötykuormaa avaruusaseman rakentamisen aloittamiseksi.
Helsingin sanomat -lehti oli julkaissut uutisartikkelin, joka sisälsi paitsi juttua aiheesta, niin myös melko lailla reaaliaikaisen grafiikan, jossa näkyi takaisin Maapallolle palaavan kantoraketin reitti ja kulloinenkin korkeus merenpinnasta (myöhemmin lehti julkaisi toisen artikkelin, joka sisälsi saman grafiikan).
Kiina oli siis tehnyt vanhanaikaiset eli rakentanut sellaisen kantoraketin, jota ei pysty ohjaamaan tai törkkäämään turvallisesti takaisin Maapallon kamaralle vaarantamatta sillä asuvia ihmisiä. Vaikka 70 prosenttia maapallon pinnasta on merta, niin ärsyttää tuollainen piittaamattomuus kuitenkin. Voihan semmoinen osua maallekin.
Minä kuitenkin innostuin kantoraketin seuraamisesta kauheassa (korona)tylsyydessäni. Kyseisenä keskiviikkona käytin suuren osan vapaa-ajastani sen tarkkailuun. Samoin teki eräs ystäväni Liisa, jonka kanssa olin yhteydessä Discord-palvelun välityksellä.
Aloin tehdä muistiinpanoja kantoraketin menosta. Se pomppasi takaisin avaruuteen.
Avaruudesta kun putoaa murikoita tai mitä tahansa esineitä Maan päälle semmoisen kohtauskulma Maan ilmakehän suhteen saattaa olla sen verran loiva, että kyseinen objekti pomppaa siitä takaisin avaruuteen. Ja, oi, katso, me näimme kantoraketin tekevän nyt näin. Yhä uudestaan.
Keskiviikkona kantoraketin korkein piste tarkastelun aikana oli noin 285 kilometriä ja alin 165 kilometriä.
Minä ja Liisa kutsuimme kantorakettia murikaksi.
Minua jännitti, että murikka tippuisi joko Suomeen tai sitten Balille, jossa pienin pikkuveljeni Joonas asuu. Itse asiassa lähetin Joonakselle varoituksenkin, kun näytti siltä, että murikka kulkee siellä jossain lähellä.
Aikaa myöten kävi selväksi, ettei murikka ole ainakaan Suomeen koskaan saapumassa, koska sen rata vältti pohjoisimpia ja eteläisimpiä leveysasteita.
Alkuyöstä tein päätelmän, ettei murikka ole ihan heti vielä tippumassa Maahan, joten päätin lopettaa muistiinpanojen teon.
Kolmena seuraavana päivänä seurasimme kantoraketin menoa edelleen, mutta emme toki aivan niin usein ja suurella mielenkiinnolla kuin olimme tehneet keskiviikkona.
Päivä päivältä murikan alin korkeus meni yhä alemmaksi, vaikkakin erittäin, erittäin hitain askelin.
Torstaina jo ennustettiin, että murikka putoaisi suurin piirtein sunnuntaina. Maan ilmakehä alkaa noin sadassa kilometrissä, ja murikan saadessa eteensä riittävästi kaasumolekyylejä sen vauhti hidastuu, ja sitten on (lopullisen) putoamisen aika.
Lauantain jälkeisenä yönä Liisa sanoi minulle klo 23.49 Discordissa: "144 km. kohta jännittää".
Sunnuntain puolella klo 1.38 minä puolestani sanoin: "Raketti on laskeutunut. Näköjään."
Olin Liisan kanssa keskustellut tietokonepeleistä, ja niin oli jossain vaiheessa vain murikan reitti katkennut em. Helsingin sanomat -lehden grafiikassa. Olin pahoillani, ettemme olleet tarkkailleet edeltävillä minuuteilla sitä.
Sunnuntaina päivällä muokattu Ilta-lehden uutisartikkeli kertoi kuitenkin totuuden: kantoraketti oli vasta aamukuuden maissa tai jälkeen pudonnut mereen. Itse asiassa Intian valtamereen Malediivien saariryhmän länsipuolelle.
Tämän jälkeen joutunemme pelkäämään vielä Kiinan seuraavia kymmentä kantorakettia, joiden avulla maan avaruusasemaa rakennetaan lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti