Koronavirus ja minä, osa 6: Kesällä sydämeeni joulun teen

Jouduin olemaan välillä kuukausia lähes kokonaan ilman sellaista kirjallisuutta, joka löytyisi kirjahyllystöni ulkopuolelta eli kaupunginkirjastojen kokoelmista. Tämä johtui siitä, että paikallinen Pähkinärinteen kirjasto oli pitkään sulki. En siis jaksanut asioida Myyrmäen kirjastossa. Ystäväni Liisa oli onneksi lainannut minulle välillä yhden hyvän kirjan.

Myöskin viime vuoden melko lopulla yhdistykseni toimipisteet oli nyt toisen kerran suljettu koronapandemian vuoksi.

Olin onnistunut hankkimaan itselleni koronavaikeuksienkin vuoksi etäterapian. Joulukuusta alkaen kerran kuussa olen höpissyt terapeutin kanssa Maisa-portaalin videoyhteyspalvelun kautta. Kertoja on rajallinen määrä, ja pian terapia on lopussa.

Olen jatkanut yhdistykseni Discord-palvelussa sijaitsevassa "huoneessa" olemista. Uutena tuttavuutena elämääni astui joksikin aikaa yhdistykseni videopuhelupalaverit Teams-palvelun kautta. Minulle tuli tämän ansiosta lisää hyvää tottumusta naamatusten keskusteluun verkossa, joka on ollut minulle vaikeampaa.

Niin, ja olin jossain vaiheessa lopettanut käyttäjätilini Facebook-palvelussa.

Jatkoin lentosimulaattorilentämistä kahden kaverini kanssa FlightGear-kotilentosimulaattorissa. Mutta nykyään siinä on vaikea löytää uusia haasteita. Koska toinen yhdistykseni järjestötyöntekijöistä oli periaatteessa osoittanut kiinnostusta kotilentosimulaattorilentämistä kohtaan, sain sen sysäämänä aikaan pitempään mielessäni hautuneen sivun FlightGear-kotilentosimulaattorista nettisivuilleni.

Olin jokin aika sitten myös testannut yhden kaverini hypoteesia siitä, että pienessä huppelissa lentää paremmin kuin selvin päin, kun taas isommassa humalassa huonommin.

Kävin toukokuussa jopa osallistumassa yhdistykseni sääntömääräiseen kevätkokoukseen. Syyskokous on vuosikokouksista tärkeämpi, ja siihen olen osallistunut kevätkokousta säännöllisemmin, mutta kauhea tylsyys sai minut lähtemään toiselle puolelle Vantaata nyt tämän asian vuoksi. Oli se jotain vaihtelua ainakin. Kokous pidettiin itäpuolen toimipisteen pihalla, ja siihen osallistui suhteellisen vähän ihmisiä. Kokouksen aikana tapasin ensimmäistä kertaa itäpuolen uuden toiminnanohjaajan. Kokouksen jälkeen tapasin toimipisteen talon toisella puolella em. järjestötyöntekijän ja yhden uuden jäsenemme, jotka olin tätä ennen tavannut vain verkossa.

Pysyvät työntekijämme olivat yksi toisensa jälkeen lähteneet palveluksestamme suhteellisen lyhyen ajan sisällä. Siksi oli tarvetta hankkia neljä uutta. Toimipisteiden oleminen kiinni koronan takia antoi sitten uusille pysyville työntekijöillemme pehmeän laskun uuteen työhönsä.

Elämäni oli jo ennen koronapandemian puhkeamista ollut pitkään tylsää. Keväällä muuten päätin kaikkien näiden vuosien jälkeen hyväksyä tylsyyden osaksi elämääni.

Keksin myös jotain kivaa uutta "hengelliseen" maailmankatsomukseeni.

Tein myös yhden hyvän keksinnön, joka auttaa minua elämässä.

Niin, ja kirjastoni aukesi myös lopulta.

Kesäkuun tultua yhdistykseni aukaisi taas toimipisteensä. Se oli minulle todella suuri onni. Aluksi oltiin auki arkisin vain klo 10-14. Myöhemmin ruvettiin noudattamaan wanhaa perinteistä tapaa olla auki yhdeksästä kolmeen.

Länsipuolen toimipisteessä, jonka lähellä itse asun, ei ole valitettavasti saanut ruokaa, koska uutta kokkia ei ole saatu. Lounaan puuttuminen elämästä rassaa. Toivottavasti kohta "tärppää".

Yhdistykseni työntekijöiden läsnäolo sen Discordin "huoneessa" on käytännössä lakannut, koska ei riitä työaika enää siihen.

Ennen olin ajanut naamani kolme kertaa viikossa, aina ennen suihkussa käymistä maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Päätin ryhtyä ottamaan tämän kanssa vähän rennommin, joten nykyään ajan naamani sunnuntai- ja keskiviikkoiltaisin.

Viime viikon tiistaina oli 51-vuotissyntymäpäiväni. Koska ei ollut kyse pyöreistä vuosista, en juhlinut niitä liiemmin. 50-vuotissyntymäpäiviäni olin juhlinut sen sijaan kuukausia. Vein kerholle nyt toscakakkuja ja annoin yhdistykselle viisi euroa, jotta se ei kärsisi tappioita tarjoamisieni vuoksi. Kehoitin henkilökunnan jäsentä antamaan jokaiselle kävijälle toscakakun palan lisäksi ilmaisen mukillisen kahvia.

Kerhon aukioloajan jälkeen kaksi tuttua naista tuli kämpilleni juhlistamaan lisää. Tarjosin heille Glenfiddich-nimistä suhteellisen laadukasta skottilaista viskiä. Vain toinen heistä nautti sitä. Toinen taas perusteli vatsansa herkkyydellä kieltäytymistään. Tarjosin heille myös suklaata. Nautimme myös ostamiamme oluita tai lähes oluita, joista osa oli alkoholittomia.

Olisimme muuten menneet Salille, mutta kun oli aivan liian kuuma.

Kesäkuussa oli ruvennut tosiaan välillä pitämään turhan kuumia ilmoja. Kärsin tämän vuoksi melko paljon. Lisäksi yhtenä päivänä eli juhannusaatonaatonaattona eli viime viikon keskiviikkona oli hurja myrsky. Se oli ihanaa.

Yhdistykselläni oli viime viikon torstaina juhannuksenaatonaattona mainiot juhannusjuhlat, jotka pidettiin länsipuolen toimipisteellä. Tarjolla oli nakkeja, perunasalaattia, toisenlaista salaattia, pizzaa, maissintähkiä ja kasvispihvejä. Sekä mandariineja tai jotain (niillä on eri nimityksiä). Juomaksi sai vettä, mehua, teetä, rooibosia ja kahvia. Jälkiruoaksi oli mainiota mansikkakakkua. Sain kulmapalan.

Grillauspiste oli pihalla.

Oli mukava kokemus Vantaan väestä viettämässä aikaa yhdessä.

Jotkut pelasivat mölkkyä. Minä kävin välillä yhden tutun naisen kanssa kiertämässä Lammaslammen ympäri. Tämän oli mahdollistanut vaihteeksi suhteellisen inhimillinen lämpötila.

Juhannusaattona eli perjantaina menin paikkaan, josta on perinteisesti isäni puoleisessa suvussa käytetty nimitystä "mummila", aikaa viettämään. Siellä on asunut ukkini ja mummini lisäksi aina joitakin muita heidän sukulaisiaan. Ukkini oli tosin kuollut jo vuonna 2005. Mummi kuoli viime vuoden 2020 maaliskuussa. Sitä ennen hän oli ehtinyt asua useita vuosia jo hoitokodeissa.

Löydettiin mummilassa serkkutyttöni S ja minä pihalta lopulta paikka, mihin pöytä asettaa, siis sellainen, jossa pöytä ei keiku ja johon ei aurinko paahda kauhean kovasti. Tarjottiin hyvät grilliruoat ja lopuksi kahvitus mansikkakakulla. Kummisetäni K kävi laittamassa lipun salkoon.

Juhannuspäivänä lauantaina normaalit lauantaivieraani eli jätkät tulivat käymään, kaikki kolme. Pidettiin normaali nk. kulttuurielämätapahtuma. Sen yhteydessä tarjosin alkupaukuksi Glenfiddichiä, minkä jälkeen väkevänä juomana nautittiin halvempaa ja huonompaa viskiä. Kahvituksen jälkeen siis oli alkoholijuomien vuoro. Siihen sisältyi jonkin verran oluita. Yksi normaaleista lauantaivieraistani ei yleensä nauti alkoholia.

Sunnuntaina lähinnä vietin huonoa elämää.