keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Kiinalaisia joka paikassa

Pienempi pikkuveljeni Joonas, joka on itse asiassa minua huomattavasti pitempi, mutta ei lihavampi, vaan päinvastoin kapeampi, purjehti äskettäin avioliiton satamaan kiinalaissyntyisen Jessikan kanssa.

Noin kuusi vuotta sitten olin julkaissut samantapaisen merkinnän vanhemmasta pikkuveljestäni Samista, jolla on suurin piirtein samantapainen ruumiinrakenne kuin minulla.

Viime viikon lauantaina ystäväni ja siivoojani Virpi tuli käymään. Hän rupesi heti siivoamaan kämpilläni. Hän ei voi itselleen mitään. Myöskin tarjosin hänelle kupillisen kahvia. Yritin tarjota hänelle myöskin savukasta skottilaista mallasviskiä Ledaigia, jota en ole aikaisemmin juurikaan ostellut, mutta hän ei ollut nyt sillä tuulella, että olisi viskiä halunnut maistaa.

Itse asiassa Virpin tulo käymään liittyy siihen, että olin edellisenä päivänä perjantaina unohtanut ostaa osan tarvitsemistani ruokatarpeista. Koska Virpi viettää aktiivista elämää, kun taas minä harrastan vain kaikenlaista epäviileää, hän oli asiasta minulta kuultuaan päättänyt, että hän tuo minulle seuraavana päivänä puolenpäivän aikoihin tarvitsemani tarpeet.

Tietenkin maksoin hänelle hinnan ostoksista. Mutta hän rupesi sitten siivoamaan. Eikä siinä vielä kaikki. Kun hän sai tietää, että olin menossa seuraavana päivänä sunnuntaina veljeni hääjuhliin, hän kertoi haluavansa silittää kauluspaitani ja arvokkaat housuni. Ja hän silitti. Silittämisessä oli omat vaikeutensa, sillä en nykyään omista silityslautaa.

Tavallaan vihaan hienoja juhlia, mukaan lukien häät ja hautajaiset, koska niihin pitää pukeutua. Mutta kun nyt oli kyse sentään veljen häistä, niin en pannut älyttömän paljon pahakseni pukeutumiskoodia "smart casual".

Jostain syystä en löytänyt, eikä Virpikään löytänyt, liivejäni. Minnehän ne ovat joutuneet? Ehkä ne jossain vaiheessa putkahtavat esiin. Mutta tähän hätään niitä ei löydetty.

Seuraavana yönä en meinannut saada unen päästä kiinni, koska oli älyttömän lämmin. Vasta joskus aamuyön aikoihin, kun lämpötila oli ehtinyt sopivasti laskea, nukahdin. Ja herätyskello soi sitten puoli yhdeltätoista.

Sunnuntaina sitten aamutoimet ja aamupalat tulivat hoidetuiksi, minkä jälkeen joskus yhden jälkeen marssin ulos. Olin ottanut mukaan wanhoista varastoistani löydetyn lasten pussilakanan, jossa luki tekstiä, mm. "Joonas".

Ulkona odotti jokin auto jotakuta ihmistä. Mielestäni se oli harmaa, joten se ei voinut olla Samin auto. Mutta oli se. Se oli vain näyttänyt siinä valaistuksessa harmaalta. Oikeasti auto on valkoinen. Sami sitten tööttäsi äänimerkin, jolloin huomasin erehdykseni.

Haimme samilaisten kotoa Samin vaimon Wein, tytärpuolen ja vaavelin. Sitten jatkoimme matkaa joonaslaisille Espoon toiseen ääreen. Itse asiassa ajoin auton samilaisilta määränpäähän, koska minun piti totuttautua samilaisten uuteen autoon. Matka sujui suurin piirtein hyvin ellei oteta huomioon sitä, että alkumatkasta olin vähällä ohjata kerran päin katukivetystä. Matkan loppuvaiheessa vaaveli kehui hyvää autolla-ajotaitoani.

Olimme hyvissä ajoin Espoon toisessa ääressä. Vain pieni osa juhlaväestä oli ehtinyt paikalle. Kello kolmelta oli vasta määrä varsinaisten juhlien alkaa.

Johnny-koira ei ollut paikalla, sillä hän oli hoidossa Joonaksen kaverilla. Olen tavannut nimittää Johnnya ihmissyöjäkoiraksi. Tosin viimeksi hänet tavatessani hän oli käyttäytynyt melko ihmismäisesti. Mutta 30 ihmistä samassa kodissa olisi ehkä kuitenkin aiheuttanut hänen päässään ahdistusta, joten parempi oli, että hän ei ollut kotonaan.

Wei ja tytärpuoli ja jossain määrin Samikin auttoivat juhlan loppuvalmisteluissa. Itse vietin vain huonoa elämää.

Siihen sisältyi vaavelin kanssa meuhtominen. Lämpötila oli todella ankara, joten uupui kovin helposti. Hiki valui jo tässä vaiheessa.

Lämpötilan ottaen huomioon on oikeastaan hyvä, ettei liivejäni ollut löydetty.

Lopulta vasta joskus hyvän aikaa kello kolmen jälkeen päästiin aloittamaan. Väkeä oli saapunut rutkasti. Ensin kohotettiin kuohuviinimaljat. Tämä tapahtui rivitalon takapuolella. Ohjelmaan kuului myös se, että Joonas ja Jessika pitivät puheet. Joonas oli kirjoittanut oman valan. Ai niin, puheet pidettiin englanniksi, jotta mahdollisimman moni ymmärtäisi. Jessikan puheesta muuten tajusin, että hänen englannin kielen käyttötapaansa suuresti vaikuttaa kiinan kieli.

Samin tytärpuoli taisi huolestua siitä, kun minä välttämättä halusin ottaa alkoholipitoista kuohuviiniä. Kun minun oli määrä ajaa porukat takaisin kotiinsa. No, se oli itse asiassa maitokaupan tuotetta, joten alkoholipitoisuus oli pienempi.

Noin puolet juhlaväestä itse asiassa oli kiinalaisia keltaisine aivoineen. Pari oli myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät osanneet sen enempää suomea kuin kiinaa, mutta puhuivat englantia.

Niin, ja pidettiin myös kiinalainen teeseremonia morsiamen vanhemmille.

Itselläni ei ollut kauhean paljon kummitusoloa, mikä oli myönteistä, varsinkin kun oli tullut nukutuksi kovin lyhyesti yöllä. Sain jonkin verran myös seurusteltua joidenkin juhlaväkeen kuuluvien kanssa.

Joonas oli kasannut talon takapuolelle pöydälle kammottavan suuren valikoiman erilaisia alkoholijuomia. Lisäksi vieraita varten oli hankittu aimo määrä olutta ja Original-lonkeroa.

Itse nautin tilaisuuden alkupuolella yhden Olvin oluen. Sääli, että joutui muuten olemaan hyvin suuressa määrin kuivin suin. Joonaksella oli laajoissa valikoimissaan myös todella upeaa viskiä nimeltä Sheep Dip. En viitsinyt edes kastaa huuliani siihen, kun siihen se olisi saanut sitten jäädäkin.

Viiden maissa alkoi ruokailu. Rivitalon edessä sijaitsevaan kapeaan vapaaseen tilaan oli ahdettu peräkkäin pöytiä ja niiden viereen penkkejä.

Ruokana oli taimenta, jonka päällä oli paksusti vihreää jotakin. Ruokaan kuului myös grillattuja possupihvejä. Ja monenlaista kasvisjuttua.

Ruokailijoilla oli välineihin kiinnitettyinä kunkin nimi, joten kukin löysi oman paikkansa pöydässä. Haettuani oman annokseni otin kuitenkin vahingossa vierustoverin välineet käyttööni. Kristillisen tasajaon mukaisesti hän otti sitten puolestaan minun välineeni.

Pöytään tuotiin meille myös puna- ja valkoviiniä. Itse pyysin Joonasta kaatamaan lasini pohjalle pienen määrän punaviiniä, jotta saisin vähän makua.

Ruoka oli älyttömän hyvää, ja se oli tuotu tarjolle hienostuneella tavalla.

Syötyäni oman annokseni menin joonaslaisten asunnon takapihalle istumaan ja rentoutumaan. Tunsin itseni onnelliseksi.

Tässä vaiheessa hukkasin muutamaksi hetkeksi kännykkäni. Kerroin Samille hukanneeni sen. Hän soitti sitten siihen, ja oi, katso, kännykkäni löytyikin omituisesti omien housujeni takataskusta, jonne olin sen epähuomiossa sijoittanut. Tätä kertaa lukuun ottamatta en oikeastaan koskaan pistä mitään takataskuuni. Mutta kerta se on melkein ensimmäinenkin.

Noin kello seitsemältä alkoi rivitalon takana musiikkituokio. Joonas säesti itseään kitaralla ja lauloi sävelmiä. Tai no ensimmäisenä hän soitti erään kiinalaisen kappaleen. Ei kuitenkaan laulanut, kun hänenkin kiinan kielen taitonsa on kovin vaillinainen. Loput kappaleista olivat ikivihreitä yhdysvaltalaisia kantrimaisia kappaleita, jotka hän lauloi, kun ne kerran olivat englanninkielisiä.

Sitten pidettiin kahvitus. Oli kolmenlaista kakkua. Yhdessä oli mustikkaa. Toisessa oli hasselpähkinöitä. Kolmannessa oli sitruunaa, ja sen nimi oli John Lennon -kakku. Joonas kehui minulle vastauksena kysymykseeni, että ne olivat raakakakkuja, jotka eivät sisällä vehnäjauhoa eivätkä maitoa, mutta sisältävät hyvin ravinteita. Joonas on noin maallikoksi hämmästyttävän hyvin perillä ravitsemusasioista. Minun ei ehkä koskaan kannata väitellä hänen kanssaan niistä asioista.

Kahvikupit olivat kyllä omituisia. Nimittäin niiden korva oli yhtenäinen kappale, ja kuppi tuntui epäkäytännölliseltä käsitellä. Mainitsin asiasta Joonakselle. Olisi voinut tietysti olla mainitsemattakin.

Maistoin kaikkia kolmea kakkua, jotka olivat kaikki varsin mukiinmeneviä. Vaikkakin toki niillä oli taipumusta sulaa siinä kuumuudessa. Onneksi olin itse aloittanut aikaisessa vaiheessa.

Sukkiini ja housuihini takertui muuten juhlien aikana aimo määrä koirankarvaa.

Ihan mukava oli, kun sai jonkin verran juteltuakin ihmisten kanssa. Kun ajattelee, miten ihmiskammoinen minä olen. Puhuin myös pitemmän aikaa etäisen kaverin Oton kanssa, joka on omistanut urheilu-uutisfirman. Hän ei ole ihmisenä etäinen, ja puhuimme yhdestä lempiaiheistani eli kielistä. Hän on myös naimisissa kiinalaisen kanssa. Kehuin hänelle latinan kielen tyylikkyyttä.

Kahvituksen aikana puhuin yhden kiinalaisen naisen kanssa englanniksi. Tämä kertoi kuulleensa, että opetan englantia. Kerroin hänelle, että ihan näin ei ole, vaan vedän ainoastaan englannin kielen keskusteluryhmää. Kerroin myös, että ennen minua ryhmää oli vetänyt intialainen mies Intiasta (englanniksi oli pakko ilmaista asia monimutkaisesti muodossa "Indian man from India", koska englannin kielessä "Indian" tarkoittaa sekä intialaista että intiaania). Nainen kysyi minulta, että oliko edeltäjälläni ollut puheessa intialainen aksentti. Kerroin, että oli ollut ihan oxfordilainen.

Ruvettiin sitten miettimään lähtöä. Kävin tässä vaiheessa virtsaamassa vessassa. Tämä oli ensimmäinen kerta kello yhden jälkeen. Tästä näkee, miten kuuma siellä oli. Ei riittänyt nestettä oikein virtsaan asti. Eräs suuttuneen oloinen nainen lievästi takoi vessan ovea. Luuli ilmeisesti minun olleen vessassa pitkäänkin.

Juttelin myös erään suomensuomalaisen naisen kanssa. Sanotaan nyt näin, että minun pitäisi tuntea hänet ja minun pitäisi muistaa hänet, mutta niin en tee. Ja tämä vielä asuu samalla seudulla kuin minäkin. Epäilen, että asia johtuu liiasta mielikuvituksestani, joka vaikeuttaa ihmisten mieleen panemista. Minun kannattaisi uusia – tai vanhoja ihmisiä – tavatessa tehdä heistä tiedosto tietokoneelleni. Valokuvien kera.

Lopulta koitti poislähdön aika. Sami päätti jäädä vielä hieman pitemmäksi aikaa paikan päälle. Itsestäni se tuntui tuhlaukselta, kun hän joutuisi sitten tilaamaan pelkälle itselleen taksin.

Ajoin Wein, Samin tytärpuolen ja vaavelin kotiinsa. Tytärpuoli istui pelkääjän paikalla käyttäen navigaattoria. Onnistuin välillä siltikin ajamaan hieman harhaan, mutta matkaan ei tullut isompia mutkia. Olimme kohtuullisessa ajassa perillä, eli heidän kotonaan. Autossa on muuten loistava ilmastointi.

Sitten ajoin autolla kotiini. Samin oli määrä tulla hakemaan se luotani maanantaina. Mutta hän soitti etuajassa, ja pyysi minua tuomaan auton hänelle. Vein sen hänelle, ja hän lähti sitten vaavelin kanssa mökillä käymään. Hän vei minut myös takaisin kotitanhuville.

Mainitsin muuten yhdelle Beatlesiä ja John Lennonia fanittavalle hyvälle kaverilleni juhlassa nautitusta John Lennon -kakusta.

4 kommenttia:

  1. Eihän intiaanista saa nykyään enää käyttää englanniksi termiä "Indian"!
    Oikeaoppinen ja -mielinen termi on "indigenous American people" tai jotain sentapaista;
    muuten on väärämielinen rasisti ja mahdollisesti ehkä jopa Trumpin kannattaja, jonka on aivan aluksi pyydettävä anteeksi kaikilta, joita on toiminnallaan loukannut.

    Ja niitähän riittää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mutta tuossa nimityksessä on se huono puoli, että sen avulla ei kyetä erottelemaan toisistaan inkkareita ja eskimoita.

      Olen kuullut käytettävän myös ilmaisua "amerindian".

      Itse kannattaisin sellaista, että intiaanit koostaisivat joukostaan komitean, joka pohtisi yhteistä uutta nimitystä käsittämään kaikki intiaanit. Nimityksen tulisi olla helppo ääntää mahdollisimman monelle intiaanille.

      Ja anteeksi, että olin joksikin aikaa onnistunut unohtamaan kommenttisi olemassaolon.

      Poista
  2. Onnittelut Joonakselle ja puolisolle naimisiinmenon johdosta. Tyhjentävästi kirjoitettu selostus. Kiva, että jaksoit olla kuskina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Välitän heille onnittelusi.

      Eivät muuten edes kertoneet minulle, että olivatko lähdössä häämatkalle.

      Poista