blogi jonka tarinointi ei oikein ole sopusoinnussa sen enempää järkiperusteisen maahanmuuttopolitiikan vastustamisen, oikeinajattelun, konformismin, eläinten kiusaamisen kuin hyvän oluen päälle sylkemisenkään kanssa

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Lyhyehköt hiukseni eivät voi peittää punaista niskaani

Mökille lähtemistä valmistellessa on aina vaikea muistaa, mitä kaikkea pitää ottaa mukaan reissulle. Ja vielä ottaa se kaikki mukaan.

Viime perjantaina kesäkuun ensimmäisenä päivänä Herran vuonna 2018 lähdin mökille vanhemman pikkuveljeni S:n, hänen kiinalaisen vaimonsa W:n ja heidän pikku tyttärensä L:n kanssa.

W oli tullut töistä omia teitään taloyhtiöni luokse. Puoli kahden maissa lähdimme kotipihaltani matkaan, kun S ja L olivat tulleet paikalle autolla.

Mökkimme sijaitsee siinä Rengossa, joka tätä nykyä on hallinnollisesti osa Hämeenlinnaa. Matka sinne autolla kestää noin tunnin hyvissä olosuhteissa, jos ei tarvitse pysähtyä minnekään matkan varrella.

Niin, ja mökkimme sijaitsee järven rannalla.

Vuonna 2008 minut ostettiin ulos mökistä. Minulle säilytettiin kuitenkin ikuinen käyttöoikeus siihen, joten lainopillisesti katsoen olen rasite kiinteistölle.

Tällä kertaa pysähdyimme Riihimäellä. Sieltä ostettiin yhtä ja toista ruokatavaraa, sekä paita L:lle. Kaupassa oli myös erään kuohuviinin esittely. Koska on vielä nykyäänkin laitonta pitää alkoholijuomaesittelyitä alkoholipitoisilla juomaversioilla, tarjolla oli alkoholittomat valko- ja roséversiot. Maistoin itse molempia. Pidin valkoversiota parempana, joten W osti yhden pienen pullollisen sitä.

Heti saavuttuamme mökillemme kävin kokeilemassa sormellani järven vettä. Se ei vaikuttanut kovin kylmältä.

Sivuhuomautuksena kerron, että joku päivä aikaisemmin alaselässäni oli vallinnut parin päivän ajan kipua. Kun olin sitä vältellyt, niin kipukohdan oikealle puolelle oli sitten välttelyn vuoksi syntynyt lihaskipu, josta en päässyt eroon ihan heti. Se pysyi vaivoinani koko mökilläolon ajan.

Myöskin olin unohtanut pyyhkeen kotiin, mutta se ei ollut suuri puute.

Ensimmäisenä iltana nautittiin ruoaksi grillattua makkaraa. Vaaveli eli L sai syödäkseen myös grillattua maissia, joka on hänen herkkuruokaansa. Ja myöhemmin nautittiin kahvit leivällä ja niiden päällisillä.

Olin ottanut mukaani myös seitsemän kappaletta erilaisia Alkon oluita. Olin ajatellut nauttivani kaksi niistä ensimmäisenä iltana, neljä seuraavana päivänä ja viimeisen sunnuntaina.

Joka päivä lämmitettiin sauna. Tämä voi kuulostaa rasistiselta, mutta W osaa lämmittää saunan suurin piirtein silmät kiinni ja toinen käsi selän taakse sidottuna märistä haloista ilman sytytyspaloja. Siksi soin mielihyvin hänelle saunanlaitto-oikeuden. Kaikkea ne kiinalaiset osaavat!

Olin pyhästi luvannut käydä uimassa tänä kesänä ensimmäistä kertaa vuosiin. Ensimmäisenä iltana yritin mennä uimaan. Kahlasin vedessä yhä syvemmälle, kunnes vesi ulottui vyötäisilleni. Jokainen askel syvemmälle tuntui täydeltä helvetiltä. Päätin lopulta olla menemättä uimaan.

Se on ihan normaalia, mutta ensimmäisenä yönä en saanut pitkään aikaan unen päästä kiinni. Myöskin hyttyset vainosivat jonkin verran, mutta enimmäkseen ne eivät olleet pääsyyllisiä seikkaan. Suurin syyllinen oli varmaan se, että tapaan nukkua hyvin vain kotosalla, ja toiseksi suurin syyllinen lienee ollut kovin kapea sänky. Oma sänkyni on niinsanotusti puolitoistaleveyksinen. Tämä taas oli leveydeltään vain "normaali".

Lauantaina en ehtinyt aamupalalle ennen kuin muut olivat jo syöneet. Ruokana oli leipää, päällistarpeita ja pekonia muistaakseni.

L piti minut touhussa kovin usein. Pelasimme jalkapalloa. Käytössämme oli sellainen kevyt versio jalkapallosta, jota pienellä jalalla on helpompi potkia. Heittelimme myös kangasversiota frisbeestä. Leikimme myös hippaa. Jonkin verran myös leikimme olevamme lentokoneita.

Lauantaina vallitsi hellelämpötila. W varoitti minua. Hän sanoi naamani olevan jo kovin punainen. Päätin suosiolla vältellä jonkin aikaa auringonpaahdetta.

Suurin piirtein koko Suomen luonto kärsii tällä hetkellä vesipulasta. On ollut kaikkien aikojen kuivin loppukevät ja tähänastinen alkukesä. Oravat tippuvat puista ja pesukarhut hoipertelevat kävellessään. Minulle kävisi yleensä veden sataminen pari kertaa viikossa n. klo 0.00-3.00.

Mökillämme olisi ollut jonkin verran ylimääräistä risutavaraa, jota poltella, mutta kun tulen leviämisen vaara oli vallitsevan kuivuuden vuoksi ylen suuri, niin sellaista päätettiin olla tekemättä. Risujen poltto tehdään meillä aina vahvasti valvotuissa olosuhteissa, mutta silti.

Lauantaina minut pistettiin töihin. Mökin päärakennuksen terassin lattia piti puhdistaa, joten minä raahasin S:lle ja W:lle sangoilla vettä saunarakennuksen suihkukopista melko monta kertaa. Laituri olisi ollut lähempi vedenottopaikka, mutta vähemmän ergonomisesti sopiva. L auttoi minua yhden sangollisen viemisessä. Tämän jälkeen hän ryhtyi hankalaksi. Hän olisi halunnut heittää vettä sangosta pois, jotta hän jaksaisi yksin raahata sitä. En suostunut hänen suunnitelmaansa, minkä vuoksi hän rupesi itkemään. Mutta pian hän löysi oman pienen sankonsa, jonka avulla sitten jonkin aikaa raahaili vettä terassilla käytettäväksi.

Myöhemmin päivällä vein vielä kottikärryillä halkovarastosta aimo määrän halkoja saunarakennuksen asianomaisiin säilytyspaikkoihin.

Lauantaina lämmitettiin myös sauna. Yritin sillä kertaa käydä uimassa ennen saunaan menoa. En onnistunut. Kävin sitten kuitenkin saunassa.

Päivällä minulle oli tarjottu lasillinen veljen saksalaista valkoviiniä.

Jossain vaiheessa kävin koirani Elmeri Kärnän haudalla. Se sijaitsee mökkitontilla siis. Mökkitontilla oli vähän aikaa aikaisemmin kaadettu suurehko määrä puita, mikä teki tontista avaramman oloisen, Elmerin haudan edusta oli täynnänsä kaiken puurojua, mikä teki paikalle pääsystä vaikeamman.

Illemmalla valkoviiniä tarjottiin minulle noin puolitoista lasillista, jonka nautin ilta-aterian seurana. Ruoka oli hyvää, ja sitä oli myöskin tarjolla käsittämätön määrä. Ensin syötiin oliiveja, paprikaa, tomaattia, kurkkua ja salaatinlehtiä sisältävää salaattia sekä perunoita ja kahta eri silliä. Myöhemmin pöytään tuotiin grillattuja possupihvejä, joiden mausteeksi veljeni oli tekaissut maustevoita. Nautittiin myös grillattuja herkkusieniä, joiden sisällä oli ilmeisesti jotain hyvää ja jotka oli kääritty pekonisiivuihin.

Tästä kaikesta ruoasta tulin ehdottoman täyteen. Kuitenkin piti vielä nauttia iltapala, eli kupillinen kahvia ja päivällä valmiiksi saatettu mansikkakakku, jota tekemässä L oli ollut myös mukana.

Kylmän järviveden ohella ainoa selkeästi huono asia mökkeilyssämme oli muuten kahvin laatu. Se oli suhteettoman kammottavaa. Maku parani, kun ensimmäisenä iltana olin lisännyt kahvini joukkoon punaista maitoa. Lupasivat ostaa tilalle parempaa. Kyseessä oli ollut työtapaturma. Emme voineet harkita teen nauttimista kahvin sijaan, koska mökillä ollut tee oli luultavasti mahdottoman vanhaa.

Lauantaina minulle tarjottiin myöskin pieni lasillinen em. kuohuviiniä. Se oli ihanan raikkaan makuista kuumana kesän päivänä.

Kuten mainitsin, niin tein lauantaina runsaasti ruumiillista työtä. Saunassa käymisen jälkeen koin olevani täysin puhki. En jaksanut enää harrastaa L:n kanssa fyysisempiä leikkejä.

Lauantaina nautin vain kaksi omista oluistani.

Nuorempi pikkuveljeni J1 oli asiasta lauantaina kysellessäni ilmoittanut, että hän saattaa saapua tyttöystävänsä J2:n kanssa mökille saman päivän iltana, mutta todennäköisempi saapumisajankohta on sunnuntaiaamu. Muuten olisivat tulleet paikan päälle jo reilusti aikaisemmin, mutta J2:lla oli ollut työeste.

Sunnuntaina olin pirteä poika jo suhteellisen aikaisin. Mutta kun herätyskelloni soi, en sen jälkeen saanutkaan itseäni ylös kovin ajoissa. Siitä huolimatta aamupalaa ei ollut vielä valmistettu muille kuin L:lle, joka järsi maissintähkää.

Kahvi oli kuitenkin jo valmista. W laittoi minulle aamupalaksi edellisillan lihaa ja herkkusienijuttuja sekä salaattia. Nautin myös yhden sämpylän tykötarpeineen.

Yöllä S oli pessyt yksin vielä kerran päärakennuksen terassin lattian. Huomasin myös, että yksi oluistani oli kadonnut jääkaapista. No, työmies on palkkansa ansainnut.

Koko sunnuntain aamupäivän odottelin nuorempaa pikkuveljeäni ja tämän tyttöystävää saapuvaksi. Mutta nämä saapuivat paikan päälle vasta n. klo 12.23. Osasyy tähän oli se, että J1 oli etsiskellyt huoltoasemaa, josta hakisi S:n pyynnöstä ruohonleikkuriin bensaa.

J1 ja J2 olivat ottaneet mukaansa myös ihmissyöjäkoiransa Johnnyn. Kutsun tätä ihmissyöjäkoiraksi, koska hänellä on taipumus jännittyneisyyteen hänen lähiperheeseensä kuulumattomien ihmisten seurassa.

Johnny on pelastuskoira. Tarkoitan sitä, että hänet on saatu viipurilaisesta koiratarhasta. Tästä syystä hän ei ole kauhean hyvin sosiaalistunut. Aikoinaan olin häntä välillä kyllä itsekin hoitanut hänen lähiperheensä ollessa matkoilla, mutta meiltä oli mennyt lopulta välit poikki. Hän oli kerran halunnut löhötä yöllä kanssani punkassa, ja minä yritin saada hänet sieltä pois, koska pelkäsin, etten itse saisi nukuttua hänen nukkuessaan sängylläni. No, olin käyttänyt fyysistä voimaa saadakseni hänet hyppäämään alas, ja siitäkö hän suuttui. Ja siitä lähtien hän on ollut minua kohtaan entistäkin hankalampi.

Johnny hyppäsi ulos autosta ja tuli mökkitontille. Huomasin, ettei hänellä ollut kuonokoppaa. Hän kävi uudestaan autolla, ja tuli pian takaisin. Hän sivuutti minut suhteellisen iloisen näköisenä kiinnittämättä sen kummemmin huomiota minuun. Hänen käyttäytymisensä oli sen verran erilaista, että olin iloinen.

J1 totesikin jonkin ajan päästä, että Johnny on nykyään erilainen.

Sunnuntainakin piti hellettä.

Ja sauna lämmitettiin. Suosiolla jätin yrittämättäkään uimaan menemistä. Mutta S ja L todellakin uivat joka päivä. L:llä oli käytössä Espanjasta ostettu eräänlainen uimarengas, johon pujotetaan jalat. Hänellä oli myös käytössään pitkänomainen kelluntaväline, jota hän käyttää vähemmän kuin tuota uimarengasjuttua.

Sunnuntaina S ja L1 laittelivat uutta aitaa. Se koostuu verkkoaidasta ja osittain kyseessä on risuaita. Itse auttelin asiassa lievästi.

Käydessäni saunassa tein havainnon, että kaulani alapuolella oli kohta, jota kirveli. Se oli palanut auringossa. Ehkä ei olisi pitänyt ottaa mukaan V-aukkoista T-paitaa. En tapani mukaan ollut myöskään käyttänyt auringonsuojavoidetta. Tällaisesta käyttäytymisestä voisi olla seurauksena syöpä. Ja täytyy sanoa, etten minä ainakaan syöpään haluaisi kuolla.

Myös nenänpääni on jonkin verran kärsineen oloinen.

Niskanikin saattaa olla punainen. Siitä tulikin mieleeni sellainen asia, että jos Jumala asettaisi kannettavakseni sellaisen taakan, että minun pitäisi päättää, mitkä kaksi musiikin lajia saisivat enää jatkaa elämäänsä, minun valintani olisivat kantri ja klassinen musiikki.

Ja näyttääpä siltä, että oikealta puolelta olen tummentuneempi kuin vasemmalta.

Sunnuntaina nautin loput kaksi jäljelläolevaa oluttani.

Kerran myöskin Johnny näytteli minulle hampaitani. Jonkin aikaa myöhemmin hän tuli kuitenkin ystävällisesti vieressäni käymään. Sanoin hänelle "moi".

Aloin jo tekemään lähtöä takaisin kotitanhuville S:n, W:n ja L:n kanssa. Menin S:n kanssa jättämään hyvästit mökin päärakennukseen J1:lle ja J2:lle. Toisessa kädessäni oli reppuni ja toisessa Ikean kassi, joissa henkilökohtaiset tavarani. Johnny tuli vastaan ja oli heti kovin ärhäkkänä hampaat irvessä. Mitään pahempaa ei kuitenkaan sattunut.

Kummassakin hampaat irvessä -tilanteessa olin ilmeisesti ikävällä tavalla onnistunut yllättämään Johnnyn, mistä aiheutui tällainen reaktio. Toivottavasti kerran koittaa päivä, jolloin me voimme olla ylimpiä ystäviä.

Noin klo 17 lähdimme menemään kotiin. Alkumatkan menimme epätavallista, hitaampaa, reittiä, joka kulki aluksi pitkin kauneinta maaseutua. Reittimme kulki Räyskälän ilmailukeskuksen ohi. Olin kahden kaverini kanssa, joista toinen on kirjailija Jukka Piipponen, joka kirjoittaa dokumenttipohjaista kertomakirjallisuutta suomalaisista sotalentäjistä, useita vuosia sitten käynyt siellä katsomassa lentokoneita ja purjelentokoneita.

Kotiin päästyäni söin kappaleen lenkkimakkaraa. Ja tänään maanantaina aikomukseni on syödä jäätelöä. Näiden aikojen syömiset aiheuttavat minulle väliaikaisesti korkean kolesterolin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti