perjantai 1. kesäkuuta 2018

Höpinää taloudesta ja länsimaisten yhteiskuntien vakaudesta

Länsimaisten yhteiskuntien vakaus perustuu osaltaan jatkuvaan taloudelliseen kasvuun. Jokainen on aikaisemmin voinut olettaa, että vuosikymmen vuosikymmeneltä elintaso kohoaa. Tämä on tuonut rauhan ja elämän tarkoituksen. Ihmiset ovat kestäneet elämäänsä, koska he ovat tienneet asioidensa parantuvan aikaa myöten.

Mutta ajatus pysyvästä taloudellisesta kasvusta ei toimi. Ennen pitkää tulee stoppi. Luonto ei kestä ikuista kasvua. Resurssit kuluvat vähiin. Resursseja ei myöskään ole olemassa tarpeeksi, jotta kaikki Maapallon ihmiset voisivat saada korkean elintason edes vuosikymmenien ajaksi. Nykyisten rikkaitten maiden kansalaistenkaan elämä ei voi aineellisen kulutuksen mielessä parantua ikuisesti.

Vaikka toki on olemassa myös sellaista taloudellista kasvua, joka ei samalla merkitse luonnonvarojen lisääntyvää käyttöä.

Mutta puhutaanpa länsimaista. Länsimaissa eivät myöskään rahkeet täysin enää riitä. Paljon on ulosliputettu tuotantoa ulkomaille. Laajasta työttömyydestä on tullut Suomessa jo pysyvähkö ilmiö.

Ja jos ja kun siirrymme pysyvästi hitaan tai olemattoman taloudellisen kasvun aikakauteen, rauha on vaarassa.

Jos kasvu loppuisi, suurituloisimmat luonnollisesti pitäisivät huolen siitä, että heidän omaisuutensa säilyisi ja että he itse kärsisivät mahdollisimman vähän verotulojen vähenemisestä. Niiden ääni, joiden ääni kuuluu jo nyt huonosti, kuuluisi talouden jouduttua pysyvään stagnaatioon korostetun huonosti.

Ja ihmiset tulevat protestoimaan, kun elintaso ei jatkuvasti nouse. Tässä on se vaarana, että ihmiset äänestävät Perussuomalaisia. Tai jotakin vielä pahempaa.

2 kommenttia:

  1. Toivoisin ihmisten maksavan veronsa hymyissä suin, sillä monet "kovia" veroja maksavista ovat saaneet koulutuksensa yhteiskunnan varoista, se usein tuppaa unohtumaan kummasti, kun ollaan ns. maksajan asemassa. Ei Perussuomalaisia vaan Vihreitä.

    VastaaPoista