maanantai 2. heinäkuuta 2018

Puhutaanpa vähän välillä Jumalastakin ja jumalista

Eräs Elisabeth Järnefeltin sukulainen, olikohan eno, oli lausunut kerran jotain tämäntapaista: "Yhteen Jumalaan ei voi uskoa, sillä kaikilla kansoilla on oma Jumalansa, joka tahtoo muitten kansojen turmiota. Moneen jumalaan taas on järjetöntä uskoa."

Muinoin filosofisesti kouliintuneemmat ihmiset tapasivat mieluummin uskoa yhteen Jumalaan kuin moneen jumalaan. Nykyään tilanne on erilainen. Maailma on maallistuneempi. Kiinassa on nykyään jopa laitonta olla samanaikaisesti uskovainen ja virkamies. Ihan kuin uskonnottomuus tekisi automaattisesti ihmisestä paremman tai uskovaisuus pahemman.

Uskon itse uskon yhteen Jumalaan olevan henkisesti tyydyttävämpi kuin uskon monen jumalan olemassaoloon. Jos ei ole kyse epädogmaattisesta jumalauskosta, niin törmää Jumalaan uskova esim. seuraavanlaisiin henkisiä ongelmia aiheuttaviin kysymyksiin:

Jos Jumala vaikuttaa kaiken, niin miten on mahdollista, että ihmisellä on vapaa tahto?

Ja teodikeaongelma eli se, että jos Jumala on hyvä, niin miten on selitettävissä siveellisen maailmanjärjestyksen kannalta tarpeeton kärsimys ja epäoikeudenmukaisuus Jumalan luomassa maailmassa?

Tietyllä tavalla maailmankaikkeus on kyllä mieletön. Melkein tekisi mieli uskoa monen jumalan olemassaoloon yhden isolla alkukirjaimella kirjoitetun suuren Jumalan sijaan.

Toisaalta kysymys Jumalan mahdollisesta kenkkuudesta on kriittisin nimenomaan kristinuskossa. Tämä johtuu siitä, että se puhuu Jumalan rakkaudesta luotujaan ja uskovia kohtaan. Islamin piirissä kysymys ei elä käänteisestä syystä niin vahvana. Periaatteessa ei juutalaisuudessakaan, mutta kansallissosialistien suorittama juutalaisten kansanmurha holokausti 1940-luvun alkupuolella on horjuttanut monien juutalaisten uskoa Jumalan periaatteelliseen kohtuullisuuteen.

Jokin aika sitten julkaisin tässä blogissani merkinnän Jumalan veljestä. Tässä oli kyse alun perin humoristisesta ajatuksesta, että joskus Jumalalla on niin kiire, että hänen veljensä joutuu vastaamaan hänen puolestaan joihinkin rukouksiin. Itse sanoin kirjoituksessani, että tämä voi selittää jotakin.

Merkintää kirjoittaessani mieleeni juontui muistikuva, että suorastaan vuosikymmeniä sitten, kun olin melko nuori, olin keksinyt itse ajatuksen siitä, että Jumalan (ja luonnonlakien) lisäksi maailmantapahtumista vallitsee tekijä X, jolla minä tarkoitin suurta tuntematonta tekijää. Mainitsinkin tekijä X:n tuossa kirjoituksessani toisena nimenä Jumalan veljelle.

Olen tässä viime viikot naureskellut tällä ajatukselle tekijä X:stä, koska se kuulostaa minusta melko järkevälle jopa.

4 kommenttia:

  1. Jos jumalia on useampia, ovatko ne yhtä mahtavia? Polyteistisissä uskonnoissa jumalilla on yleensä omat rankkauksensa, mutta jos jokaisella kansalla on omat jumalansa, mitkä niistä ovat oikeita ja todellisia, vai ovatko kaikki?

    Antiikin kreikkalaiset eivät tuntuneet tällä aspektilla rasittaneen uskonnonfilosofiaansa tarpeettomasti, mikä käy ilmi Apostolien tekojen 17. luvussa mainitusta tuntemattoman jumalan alttarista.

    Kreikkalainen näkemys tuntuisi olleen, että kaikki jumalat ovat samanarvoisia, ja jokaiselle on suotavaa pystyttää alttarinsa. Jos joku kaukainen matkustavainen ei jumalansa alttaria löytäisikään, voi hän suorittaa palveluksensa tuntemattoman jumalan alttarilla.

    Käytänöllinen ja melkomoisen suvaitsevainen suhtautumistapa uskontoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo kyllä. "Tuntemattomalle jumalalle" on hieno keksintö.

      Poista
  2. Aika hyvää ja monipuolista teologista pohdintaa

    VastaaPoista