Runoni, haiku: Iloinen lautturi

Volgan lautturi
ylpeästi kiskoo vain
kasakka katsoo

Tämä runoni on tyypiltään haiku, ja kirjoitin sen Herran vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut.

Runo liittyy siihen, että olen erittäin hyvä olemaan hidastamatta vauhtiani ollessani lenkillä taikka kävelemässä paikasta A paikkaan B. Kuljen kuin kuuma veitsi voihin. Varmaankin monet lukijoistani muistavat Ilja Repinin kuulun taulun Volgan lautturit. Siihen liittyen eräs tuttuni oli aikoinaan sanonut, että minuun voitaisiin kiinnittää valjaat, ja minä sitten vetäisin muita ihmisiä perässäni. Voin täten sanoa, että ammattitaitovalikoimaani kuuluu myös Volgan lautturina toimiminen.

I PS. Eräs hyvä kaverini on ilmaissut minulle, että häntä ärsyttää usein – ja näiden runojeni yhteydessä aina – käyttämäni ilmaisu "Herran vuonna". Yhden suhteellisen paljon arvostamani ihmisen mielipide painaa minulle sen verran, että se on jo yksinään hyvä tilasto. Joten syyskuusta alkaen tulen käyttämään sitä hiukan harvemmin. Ainakin näissä runomerkinnöissäni.

II PS. Yksi motiiveistani tämän ilmaisun käyttämiseen on tosiaankin ollut se, että se voi ärsyttää ihmisiä. Käytän sitä, vaikka en ole uskovainen. Toisaalta todettakoon kuitenkin se, että "Herran vuonna" on kirjaimellinen käännös klassisesta latinankielisesta ilmaistusta "Anno Domini", joka liittyy siis kristilliseen ajanlaskuun, ja merkitsee "Kristuksen syntymän jälkeen". Jos käyttää ilmaisuja Anno Domini, eKr. tai jKr., niin oikeasti kenelläkään ei pitäisi olla nokan koputtamista. Joitakin kuitenkin vain ärsyttää Kristuksen kunnianimen ilmaiseminen näinkin viattomassa tarkoituksessa. Yhtä hyvin voisi ärsyyntyä sellaisesta, että joku mainitsee V. I. Leninin syntyneen vuonna 1870.