Ja näin arvostelen Hannu Rajaniemen uusimman scifipäläyksen Kesämaa.
Rajaniemi on fysiikkaa Briteissä opiskellut ja säieteoriasta tohtoriksi väitellyt suomalainen kaveri, joka kirjoittaa englanniksi tieteistyyppistä kirjallisuutta (kirjojensa suomentaminen lienee helppo homma).
Miehen esikoisteos oli kovaa scifiä edustava Kvanttivaras-trilogia, joka oli lajissaan omaperäinen.
Miehen uusin, vuonna 2018 ilmestynyt Kesämaa on vähintään yhtä omaperäinen. Siinä on kyse vaihtoehtohistoriasta, jonka tarina alkaa vuonna 1938. Tarinaan kuuluu, että on keksitty, että tuonpuoleinen onkin olemassa, mutta kyse ei siinä olekaan mistään henkimaailman asioista, vaan ihan fysikaalisista, fysiikan selittämistä ilmiöistä.
Juoneen kuuluu, että ihminen voi kuoltuaan jatkaa työtänsä tuonpuoleisessa. On keksitty ektofoni-niminen laite, jonka avulla elävät ja kuolleet voivat olla yhteydessä toisiinsa. Kuolleet voivat myös niin halutessaan vuokrata elävän ihmisen, meedion, kehon pistäytyäkseen elävien maailmassa. Kuollut voi myös vuokrata samaa tarkoitusta varten erityisen nuken.
Kesämaan juoni on agenttitarina. Siinä eri maiden tiedusteluviranomaisten työ jatkuu tuonpuoleisessa. Tarinan päähenkilö on Yhdistyneen kuningaskunnan Salaisen palvelun agentti Rachel White.
Kesämaa ei iskenyt minuun ihan samassa määrin kuin Kvanttivaras-trilogia, joka oli iskenyt todella lujaa, oli tehnyt. Kirjassa ei muutenkaan selitetä kovin tarkasti, mihin fysiikan ilmiöihin "tuonpuoleisen" olemassaolo perustuu. Luin kuitenkin kirjan loppuun, koska se oli ihan hyvin kirjoitettu (en välttämättä lue ihan kaikkia aloittamiani romaaneita loppuun) ja koska halusin nähdä, miten se loppuu.
Myöskin minua vieroitti tarinasta se, että kirjan päähenkilö on nainen, mutta tämä lienee minun henkilökohtainen ongelmani, johtuu se sitten siitä, että olen hieman sovinisti, tai siitä, että minun on miehenä vaikeampi samaistua kirjan naispuoliseen päähenkilöön.
Jossain vaiheessa kirjaa enemmän selitettiin tätä kuolemanjälkeisasiaa, ja se sai minut kyllä innostumaan.
Viimeisten kymmenien sivujen aikana olin melko innostunut. Kirjan viimeiset sivut luin erittäin innoissani.
Kesämaan taustatarina on luokkaa maailman omaperäisin. Hannu Rajaniemi lienee koko maailmanhistorian kirjailijoista yksi omaperäisimmistä.
Työ jatkuu tuonpuoleisessa? Joutuvatko eläkevaarit ja -muorit takaisin työn ikeen alle?
VastaaPoistaToisaalta tuonpuoleisessakin lienee tarvetta poliisi- ja oikeusjärjestelmälle.
Ajatellaan nyt vaikka tapausta, jossa vainaja vuokraa elävän ihmisen kehon pahat mielessään, motiivinaan vain surmata tämä ihminen.
Uhrin on silloin voitava saada hakea hyvitystä tuonpuoleisessa.
Kimurantimmaksi asia menee, jos kehonvuokraaja haluakin tappamisen sijasta vammauttaa pysyvästi. Silloinhan tarvittaisiin sekä maallisten että tuonpuoleisten poliisi- ja oikeusviranomaisten ulottuvuuksienvälistä yhteistyötä.
Hankalaksi menee. Onneksi tarina oli fiktiota, kunnes toisin todistetaan. Ainakaan minuun ei kukaan menehtyneistä omaisistani ole ottanut yhteyttä.
En viitsi liian tarkasti selittää hommaa. Mutta juu, tämänpuoleisen työuran jatkaminen on kirjassa mahdollista tuonpuoleisessa, vaikkakaan niin ei ole pakko aina käydä. Toisaalta luonnonlait ovat tuonpuoleisessa hivenen erilaisia.
PoistaJa vainoajilta voi päästä helpostikin karkuun. Toisaalta jos on tarpeeksi paha juttu, niin yksilö voi joutua hiivutettavaksi.
Niin, mikseivät haamut sitten tee enemmänkin rikoksia tämänpuoleisessa?
Kirjassa oli kyllä eräs juttu, jossa estettiin tiedon rikoksesta kulkeutuminen toiselle puolelle.
Olisi minusta kiva, jos 'Supernatural' ja 'Kesämaa' yhdistettäisiin uudessa tv-sarjassa.
Ei minunkaan omaisistani tai tutuistani kukaan ole unien ulkopuolella ottanut yhteyttä.
Mutta 'Kesämaa' on siitä merkittävä romaani tosiaan siksi, että on mahdollista kuvitella fysiikan lakeihin perustuva tuonpuoleinen.