perjantai 27. helmikuuta 2015

Kalvinismia ja tuho minulle...

Eräs julmannäköinen nettituttuni vastustaa kivenkovaan kalvinismia. Muustakin syystä kuin siksi, että hän itse sattuu olemaan agnostikko. Hän on todennut myös, että internetin ollessa olemassa kalvinistiset vaikutteet kulkevat rapakon toiselta puolelta tänne tuosta noin vain, vaikka Suomessa on perinteisesti vallinnut luterilaistaustainen kulttuuriperintö.

Itsekin olin kaksi ja puoli vuotta sitten blogikirjoituksessani liipannut läheltä kalvinismia.

Alkuperäisen kalvinismin mukaan Jumala on tuonpuoleinen majesteetti, joka vaatii ihmisiä tottelemaan tahtoaan, ja ihminen on etukäteen joko valittu pelastukseen tai tuomittu helvettiin.

Kalvinismin alkuperäinen versio oli vuosisatojen mittaan aikaansaanut henkisiä ristiriitoja. Koska ihminen on ennalta valittu pelastukseen, tai helvettiin, niin ihminen voi olla varma joutumisestaan paremmalle puolelle ainoastaan tekemällä paljon työtä sen eteen, että näyttää itsensä kannalta pelastuneelta.

Kalvinismi on siis synnyttänyt kalvinistisen työmoraalin, joka on jyrkempi kuin luterilainen työmoraali. Luterilaisuus kun on ainoastaan maltillisesti todennut, että hengellisen työn lisäksi aivan tavallinen maallinen työ voi olla ihmiselle kutsumus, ja se on aika löysää, eikö mitä?

Kalvinistiset kirkot ovat myös olleet riisuttuja kaikesta krumeluurista.

Kalvinismin oli alun perin perustanut Ulrich Zwingli, mutta sen toisena perustajana voidaan pitää Jean Calvinia, joka perusti Geneveen jumalanvaltion. Se oli nykymitassa ajateltuna ajatuksiltaan aika jyrkkä. Koska siellä oli kielletty rehentely koruilla, niin Sveitsistä tuli Calvinin ansiosta tunnettu laadukkaiden kellojen valmistaja. Toisaalta Sveitsistä tuli myös turvapaikka vainotuille.

Mayflower-laivalla Pohjois-Amerikkaan purjehtineet tyypit olivat puritaaneja, eli erään tyypin kalvinisteja. Selvittyään siellä hengissä pahimmasta he sortivat siellä toisinajattelijoita, mukaan lukien monet intiaanit.

Puritaani Oliver Cromwell oli kuuluisa englantilainen kalvinisti. Hän kävi Irlannissa murhaamassa kokonaisten kylien ja kaupunkien asujaimistot, vain koska nämä olivat katolisia.

Lisäksi haluaisin mainita sen, että Jean Calvin näytti monista muista ihmisistä poiketen oikeasti saatanalta.

Nykyään kalvinistisia kirkkoja nimitetään reformoiduiksi. Ne ovat myös menettäneet pahimman iskuteränsä ja kauheutensa, tai noin melko yleisesti ottaen. Yksikään niistä ei ole kuitenkaan vieläkään yhtä löysä kuin esim. Suomen virallinen evankelisluterilainen kirkko.

Minun hauraassa mielessäni muuten alkoi jokin aika sitten pyrkiä pintaan sellainen ajatus, että oikeastaan haluaisin olla kalvinisti. Oma löysä mieleni voi olla tähän pahin syyllinen. Kun kalvinismi sentään on kristilliseltä profiililtaan sellainen, että se tuo Jumalan jylhän auktoritatiivisena entiteettinä esiin. Mieleni pinnalle on ollut pyrkimässä nyt ajatus: Jumala ei ole KILTTI (anteeksi huutaminen).

Hikipediassa sanotaan Kustaa Vaasasta mm. näin: "...hänen partansa oli todella törkeän näköinen. Se oli kammottava, oranssi tursake ja näytti siltä, että hänen suustaan roikkuisi kuollut kettu." Samalta minusta nyt tuntuu. Ja on outoa, että on kuin oikeasti haluaisin olla hirvittävä.

Tulen kirjoittamaan myöhemmin aiheesta lisää.

6 kommenttia:

  1. "Julmannäköinen"? "näköinen"? Lisäksi tahtoisin mainita että oletin ensin että tarkoitat "Takkirauta" -blogin "Ruukinmatruunaa" joka vihaa, tai ainakin ei-arvostaa, kalvinismia vielä minuakin voimakkaammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Julmannäköisellä" viittasin haarniskaasi. En ulkonäköösi haarniskan ulkopuolella. Minulla on vähemmän kosketusta "Ruukinmatruunaan", joten en viitsinyt viitata häneen.

      Poista
    2. Elän toivossa, että joskun vielä liityisit takaisin ev.lut.kirkon piiriin.

      Poista
    3. Jotta saisit olla jonkin kristillisen yhteisön jäsen ja arvomaailmasi tulisi suvaitsevaksi.

      Poista
    4. Minun arvomaailmanihan on suvaitsevainen.

      Poista