Ruokahumala

Viime perjantaina menin ihmispaikkaan, jossa tapaan käydä. Kuten muutkin syöjät, sain syödäkseni pizzan, joka oli aikaisemmin tilattu. Kokki laittoi ainekset pohjan päälle, ja ei kun paistumaan. Uuni paistoi hitaasti, mutta pizza oli järjettömän täydellinen. Sisälsi täytteitäkin reilusti. Ja maksoi vain 3,50 euroa tässä eksklusiivisessa paikassa!

Aloitin syömisen reunojen alueelta, jotka eivät olleet liian kuivia. Kun olin ne syönyt, niin tuntui jo siltä, että olen täynnä. Jatkoin kuitenkin syömistä. Ja lopulta olin saanut syötyä kaiken.

Oli kuitenkin nautittava vielä jälkiruoka, joka oli rahkajuttua, johon sisältyi mansikoita. Sekin oli hyvää.

Pizzaa syödessäni minulle tuli elävästi mieleeni ikivihreä tv-sarja Man v. Food Nation, jossa vastataan haasteeseen syömällä järjetön määrä tiettyä ruokaa tai vaihtoehtoisesti jotain hyvin tulista joskus.

Mies voitti ruoan tällä kertaa, mutta kuten eräs kollegani minulle asiasta huomautti, niin ohjelmassa porukat syövät ruokaa vielä huomattavan paljon enemmän.

Tulin joka tapauksessa ruokahumalaan.

Rahkajälkiruoan syötyäni nautin vielä ison kupillisen kahvia. Sitten suuri osa porukasta lähti lenkille Lammaslammen ympäri, minä mukaan lukien.

Kävellessäni oli samanaikaisesti raskas ja hyvin kevyt olo. Tuntui siltä kuin ei voisi pysyä pystyssä ja samalla oli kuin enkelit kannattelisivat minua kainaloista.

Lammen toisella puolella urheilin hieman telineissä. Se sai aikaan minussa puolisen tuntia kestävän pahoinvoinnin. Tuntui siltä kuin ruoka olisi pyrkimässä ylös.

Sanoin kokille jossain vaiheessa, että seuraavalla kerralla olisi kiva, jos pizzan halkaisija olisi kaksi senttiä pienempi kuin oli ollut nyt.

Kesti vielä tunteja ennen kuin olin toipunut ruokailusta.

Illemmalla pidettiin vielä kaukana, kaukana kotoani ja ihmispaikasta Espoossa pienimuotoinen sukukokous, jossa nautittiin maltillisessa määrin alkoholia. Nuorempi pikkuveljistäni valmisti tuntien ajan ruokaa. Joka sitten lopulta valmistui. Asetuimme pöytään. Ruoka oli lähinnä kaakkoisaasialaista, ja ruokalajeja oli useita: lihapullia, lihaa kukkakaalilla tai kääntäen, kalaa, hyvin laitettua munakoisoa, riisiä, salaattia. Kalan seurana oli tummaa jonkin verran tulista kastiketta. Liha kukkakaalilla (tai kääntäen) oli hurjan tulista, mutta söin sitä melko paljon siitä huolimatta, että niin nenästäni kuin silmistäni valui jotain. Ruoka oli melko hyvää, vaikka salaattikastike oli melko luovasti rakennettu. Söin paljon, mutta en läheskään niin paljon kuin olin päivällä tehnyt. Niin, ja söin kiinalaisilla puikoilla, ja käytin niitä melko menestyksellisesti. Jälkiruoaksi oli teen kanssa suklaakakkua. Se oli varsin maittavaa. Veljeni kertoi, että hän oli käyttänyt siihen sidosaineena bataattia. Nautin suklaakakun painikkeeksi myöskin latvialaista portteria Aldaris Porterisia. Se sopi sen kanssa varsin erinomaisesti yhteen.