Olen sairaana. Ihan fyysisesti, mutta kyllä minua sylettävät myös Perussuomalaisten kansanedustajan Olli Immosen viimeviikkoisen englanninkielisen Facebook-päivityksensä jälkeen julkisuudessa osakseen saama suhteeton kohu ja paheksunta. Suomi näyttää olevan täynnä suhteellisuudentajunsa menettäneitä ihmisiä.
Minusta on myös ikävää, että jotkut Immosen puoluetoverit ovat liittyneet susien kuoroon. Tiettävästi kuitenkin vanha netsi Jussi Halla-aho on puolustanut häntä. Se on myönteistä, sillä hän ei ollut joku vuosi sitten puolustanut James Hirvisaarta ja tämän silloista eduskunta-avustajaa hihamerkkikaustin tiimoilla.
Kristittynä minun ei pitäisi ihmetellä sitä, että ihmisistä löytyy paljon idiotiaa. Jos ihminen on syntinen, niin kyllä hän osaa olla välillä tyhmäkin. Eikä pidä aliarvioida myöskään ihmisten ilkeyttä.
Nyt kuitenkin toivon voivani jättää tämän viimeiseksi asiaa koskevaksi blogimerkinnäkseni. Monet muut ihmiset kyllä onneksi jaksavat pitää tänään ja huomennakin demokratian, sananvapauden, oikeusvaltion, yhdenvertaisuuden lain edessä ja suhteellisuudentajun lippua korkealla myös tämän asian tiimoilla. Sitä paitsi mitä hyödyttää samasta asiasta kirjoittaminen miljoonannen kerran?
PS Voit halutessasi käydä lukemassa lopuksi luultavasti ainoan runon, jonka olen elämäni aikana kirjoittanut. Se on nimeltään Maiskuttelen Hommaforumilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti