Äärioikeistolainen marssi

Tämä blogimerkintä käsittelee jossain määrin samaa aihetta kuin kuukauden takainen merkintäni, jonka otsikkona oli Melkein kolme miestä ja baby. Mutta tämän kirjoitukseni varsinainen teema on kuitenkin eri so. Pahojen ihmisten aate.

Tiistaina päivällä saavuin veljeni ja tämän pienen lapsen kanssa mökille. Alkajaisiksi ajattelin, että voisin välillä elää ilman hattua kaiken aikaa päässä ulkosalla ollessa. Otin hatun pois päästäni, ja heti tuli muistutus siitä, miksi joitakin vuosia sitten olin oikeastaan ryhtynyt hattuihmiseksi. Nimittäin paarmat. Muutin mieleni välittömästi.

Pitkäkaulat eli Muutospuolueen tunnuseläimet ja Suomen kansallislintulajin edustajat eivät muuten enää ole käyneet paskomassa mökin nurmikkoa täyteen pökäleitä.

Seuraavana päivänä kun olimme kaikki heränneet, lähdimme syömään ateriat paikalliseen keskustaan. Siellä sijaitsi ja sijaitsee edelleenkin pizzaa ja kebabia myyvä pienimuotoinen ravintola, jonka nimi oli minun mielestäni kirjoitettu väärin. Jos minä saisin päättää, niin ravintolan nimessä lukisi oikeammin kirjoitettu "kebab-niminen pizza". Mutta söimme pizzaa ja se oli ihan hyvää. Palanpainikkeeksi nautimme keltaista jaffaa ja vettä.

Syötyämme lähdimme pienelle kävelyretkelle lähiympäristöön. Osa retkestä kulki luonnon helmassa vesistön äärellä. Kun oltiin taas päästy takaisin kylänraitille, olimme varmasti aikamoinen näky. Vastamielenosoittajia ei näkynyt, mutta Eva Biaudet olisi varmasti järkyttynyt, jos olisi nähnyt meidät siinä. Hän olisi ajatellut, että pahat ihmiset vetävät viattoman pikkulapsenkin mukaan ihmisyydenvastaiseen aatemaailmaansa. Mutta hän ei taida vaikuttaa niillä leveysasteilla. Veljelläni oli Suomi-verkkareitten takki yllään. Minulla oli jalassani shortsit, joissa oli tumma maastoväritys (nk. Dark Camo), päälläni oli musta Soumi-paita ja sen päällä saksalainen kevyt ja pienimuotoinen maastotakki, jossa on minun mielestäni kaikkien aikojen kivoin maastoväritys. Se on siis Saksan liittotasavallan puolustusvoimilla käytössä ollut, ei natsi-Saksan Wehrmachtilla tai SS-joukoilla, – sen olkavarren kohdassakin on Saksan liittotasavallan lippu. Ne olen kaikki ostanut Varustelekasta, joka ei ole maksanut minulle eikä tule maksamaankaan asian mainitsemisesta killinkiäkään. Voisin muuten pyytää Arman Alizadia kehittämään äärioikeistolaisen vaatetuksen, jossa näkyisi iloisena melskana Suomen leijonia, Suomen suojeluskuntien tunnusta, kelttiläisiä ristejä ja Suomen ilmavoimien entistä tunnusta, jota Intiassakin jo niin hävetään, että hakkaavat temppeleistään pois hakaristisymboleita.

Joka tapauksessa näin seuraavana yönä eeppisiä unia, joista huomattava osa oli jonkinlaisia tieteiskertomuksia.

Kävimme niin ensimmäisenä kuin toisena iltana saunassa. Minä en uskaltanut riisua vieläkään talviturkkiani.

Vaaveli muuten on kasvanut jo sen verran pitkäksi, ettei hänen viedessään minua sormestani kiinnipitämällä jonnekin minun tarvinnut enää olla kumarassa.

Veljeni laittoi taaskin varsin hyviä ruokia. Söimme niin grillimakkaraa, täyslihapihvejä kuin myös jauhelihapihvejä. Mökkirakennuksen katoksen nurkasta liipotti pieni Suomen lippu itsenäisyyttämme ja suuria kansallisia unelmia.

Kävin myös viettämässä hiljaisen hetken koirani Elmeri Kärnän (1993-2009) haudalla.

Kotiinlähtöpäivänä eli torstaina mietin, miksi Seppo Lehto, kansanedustajani James Hirvisaaren ystävä, tamperelainen savuton ja raitis talonmies, puutarhuri, puutohtori, raivaaja, harventaja, puunkaataja, kukkapenkkiesi laittaja, mökkitalkkari suomen kielellä, sekä apumies, kantoapu ja muuttomies muuttoosi, oli kerran laittanut lukijakommentin blogiini.

Mietteeni keskeytti järveltä suoraan rantaamme puhaltava tuuli, joka ikävä kyllä ajoi rantaan saastevaahtoa.

Oli muuten ihan kiva höperehtiä mökillä taas suhteellisen selvin päin.

Halutessasi voit käydä lopuksi lukemassa pahan maahanmuuttokriittisen runoni. Se on ehkä ainoa runo, jonka olen elämäni aikana kirjoittanut.