Tuttuni kirjailija Jukka Piipponen haki minut tänään kotoani. Hänen ja kahden muun ihmisen, I:n ja S:n kanssa, piti mennä purkamaan ja poistamaan päiviltä Piipposen suurikokoinen työkalulaatikko tämän entiseltä viljelypalstalta, koska palstan uusi omistaja välttämättä niin halusi. Piipponen oli kuulemma kirjoittanut aikoinaan merkittävän osan kirjastaan "Operaatio Aarteenkaivaja" asuen palstalla. Siihen aikaan työkalulaatikko oli vielä ollut pienimuotoinen vaja. Viime syksynähän vajasta oli tehty maailman isokokoisin työkalulaatikko. Olin ollut silloinkin mukana hommassa.
Ennen palstalle menoa kävimme raahaamassa S:n luota vanhan jääkaapin peräkärryyn. Onneksi talossa oli hissi. Näyttelin itse merkittävää osaa tässä hommassa. I:llä oli jokin vaiva, minkä vuoksi hän ei voinut tehdä mitään kovin raskasta hommaa. Veimme sitten jääkaapin Sortti-asemalle. Ja tämän jälkeen päästiin vihdoin palstalle.
On kevät, ja tuuli piiskasi kaiken aikaa lunta vasten kasvoja (paitsi autossa istuessa). Maa oli valkoinen.
Ensin kammettiin laatikon katto maahan. Se puhdistui samalla sille kerrostuneesta lumesta. Tämän jälkeen neljään pekkaan raahasimme katon peräkärryyn.
Mielenkiintoista on se, että työkalulaatikossa oli asunut joku. Sieltä löytyi iso kassillinen tyhjiä olutpulloja, kaksi keksipakettia ja joku
vaatekappale ynnä jotain muutakin sellaista, mikä ei ollut kuulunut
Piipposelle. Jouduimme nämä raa'asti poistamaan tiloistaan.
Veimme katon Sortti-asemalle.
Seuraavaksi olivat vuorossa seinänpalaset, jotka olivat melko painavia tai vieläkin painavampia. Homma kävi kunnon päälle, mutta jaksoin ihmeen hyvin.
Viimeinen isompi homma oli perustusharkkotiilien vieminen peräkärryyn. Nekin olivat ihan tarpeeksi painavia. Otin ensimmäiseksi harkokseni yhden pienikokoisemmista harkoista. Koska kannoin sitä käsilläni, tuli alaselkä jonkin verran kipeäksi. Kaksi seuraavaa kantamaani harkkoa olivat keskikokoisia, ja kannoin niistä ensimmäisen oikealla ja toisen vasemmalla olkapäälläni. Piipponen keskittyi isompikokoisimpiin harkkoihin. Harkkoja oli yhteensä yhdeksän, ja minä olin kantanut niistä kolme.
Myös pikkupuuräynää kannettiin, ja se pistettiin auton takaluukkuun.
Työn eri vaiheista otin kirjailija Piipposta varten pari kuvaakin.
Piipponen halusi tarjota työporukalleen pizzat, mutta minä sanoin, että taidan mennä mieluummin suoraan kotiin. S kertoi, että hänelläkin on este. Piipponen vei meidät molemmat sitten koteihimme.
Kotiin päästyäni tarkistin, miten paljon moskaa oikein oli vaatteisiini kertynyt. Sitä löytyi takkini rinnuksilta, olkapäitten kohdalta ja kauluksista. Housujeni molemmat lahkeet olivat moskaisia. Luonnollisesti sormikkaani olivat erittäin moskaisia. Suoritin aluksi joukon puhdistamisoperaatioita. Saatuani homman valmiiksi keitin kupillisen teetä, ja sen kanssa nautin annoksen aikaisemmin päivällä ostamaani pashaa. Mieleeni tuli, etten muista koskaan aikaisemmin maistaneeni pashaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti