Hassuja uutisia Venäjänmaalta 28.3.2015

Yhdysvaltain kongressin edustajainhuone hyväksyi viime maanantaina Ukrainan aseistamista puoltavan päätöslauselman.

Venäjä toimittaa aseita Meksikolle, jos Yhdysvallat antaa Ukrainalle aseapua, sanoo Venäjän federaatioon kuuluvan Tšetšenian tasavallan parlamentin puhemies Dukuvakha Abdurahmanov. Hänen mukaansa Meksikon aseistamisella pyrittäisiin sytyttämään uudelleen Yhdysvaltain ja Meksikon välisiä aluekiistoja, kertoo Radio vapaa Eurooppa.

1846-48 Yhdysvaltain ja Meksikon välillä käytiin sota, joka oli johtunut siitä, että vuonna 1836 Texasin vallanneet Yhdysvalloista peräisin olleet valkoiset miehet olivat irrottaneet sen Meksikosta, sekä siitä, että vuonna 1845 Texas oli liitetty osaksi Yhdysvaltoja sen pyynnöstä. Sodan tuloksena Yhdysvaltoihin liitettiin 1848 suunnilleen nykyisten Kalifornian, Nevadan, Utahin, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alueet Guadeloupe Hidalgon rauhassa.

"Tulkitsemme Ukrainalle toimitetut aseet toimeksi, johon vastataan samalla mitalla", Abdurahmanov totesi 24. maaliskuuta julkaistussa tiedotteessa parlamentin verkkosivuilla.

Jätän armeliaasti kiinnittämättä huomiota siihen, että Venäjä on kaiken aikaa toimittanut niin aseita kuin kokonaisia asejärjestelmiä Ukrainan laillista hallintoa vastaan taisteleville kapinallisille ja että Venäjä on viimeksi kuluneina kuukausina itsekin sotinut Ukrainaa vastaan Ukrainassa, ja totean vain seuraavaa:

Jos länsimaisen liberalismin ja ihmisoikeuksien vastaisen Venäjän alaisen Tšetšenian islamilaisen tasavallan puhemies on oikeassa tässä, niin aseet menevät oikeaan osoitteeseen. Aseet kuitenkin maksavat rahaa, ja se raha on poissa Venäjän harrastamasta pahanteosta, joten kannatan hanketta lämpimästi. Varmuuden vuoksi mainitsen vielä, että minun mielestäni on hiukkasen vaikea yrittää nykyään sytyttää mitään aluekiistoja Meksikon ja Yhdysvaltain välille, vaikka minusta olisikin oikeudenmukaista, jos historia tuomitsisi Yhdysvaltain sekä Texasin valkoisten laittomat maananastukset. Ja hienoa olisi myös, jos historia tuomitsisi myöskin Venäjän laittomat maananastukset.

Ja sitten toiseen uutiseen:

Latvian kansalaisuudettomia edustavan kansalaisjärjestön Edustusta vailla olevien parlamentti johtaja Aleksander Gaponenko vieraili tällä viikolla Venäjän parlamentissa duumassa. Hän on pyytänyt apua Venäjältä järjestön pyrkimyksille. Tai siis näin Tassin mukaan.

"Tarvitsemme apua taistelussamme oikeuslaitosta vastaan. Voimme pitää mekkalaa, mutta tarvitsemme viranomaisapua", Gaponenko kuulemma sanoi duumassa pidetyssä pyöreän pöydän keskustelussa, jossa käsiteltiin Latvian ja Viron kansalaisuudettomien ongelmia.

Gaponenkon johtama järjestö kuulemma pyrkii muuttamaan kansalaisuudettomien asemaa yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta.

"Ottaisimme apunne vastaan mielihyvin", Gaponenkon sanotaan todenneen duuman ulkoasiainvaliokunnan johtajalle Aleksei Puškoville.

Latviassa ja Virossa on satojatuhansia muualta Neuvostoliitosta ennen sen romahdusta maahan tulleita sekä heidän jälkeläisiään, joilla ei ole nykyisten kotimaidensa kansalaisuutta. Latviassa heitä on noin 320.000, Virossa taas noin 91.000.

Kansalaisuudettomien poliittiset oikeudet ovat rajatut. Esimerkiksi Latviassa he eivät saa äänestää. He eivät myöskään voi päästä julkiseen virkaan tai työskennellä poliisivoimissa tai palokunnassa.

Ihmisoikeusjärjestöksi sanottu Amnesty International oli ojentanut Viroa asian vuoksi hiljattain julkaisemassaan maaraportissa.

Järjestö kuitenkin taitaa aktiivisesti arvostelussaan unohtaa sen, että kansalaisuutta voi itse kukin kansalaisuudeton hakea Latviassa. Ei siinä sen kummempaa vaikeutta ole. Toki pitää osata jonkin verran sitten lättiä, mutta se ei liene ylitsepääsemätön vaikeus kansalaisuutta haluavalle. Itse veikkaan, että Latvian kansalaisuudettomia ei yksinkertaisesti kiinnosta tarpeeksi Latvian kansalaisuus, että he viitsisivät nähdä vähän vaivaa saadakseen sen. Vai olisiko joissakin tapauksissa kysymys yksinkertaisesti yli-ihmisasenteesta: että näitä ei oikeasti kiinnosta lätin opiskelu eikä latvialaisuus eivätkä kunnioita Latviaa asuinmaanaan.

...Tästä tulee nyt valitettavasti kamalan pitkä kirjoitus, mutta minulle tuli mieleen lainata lopuksi Venäjän duuman ulkoasiainvaliokunnan johtajan Aleksei Puškovin vuoksi lempikirjailijani Daniil Harmsin Luento-niminen kertomus:

..
Luento

Puškov sanoi:
    - Nainen on rakkauden höyläpenkki, - ja sai heti kuonoonsa.
    - Mistä hyvästä? Puškov kysyi, mutta koska hän ei saanut vastausta kysymykseensä hän jatkoi:
    - Asia on mielestäni näin: naista on lähestyttävä alhaalta päin. Sitä naiset rakastavat vaikka teeskentelevätkin inhoavansa.
    Puškov sai oitis kuonoonsa.
    - Mitä tämä oikein merkitsee, toverit! Minä lopetan sitten puhumisen, Puškov sanoi, mutta odotettuaan neljännesminuutin hän jatkoi:
    - Nainen on rakennettu siten, että hän on pehmeä ja kostea.
    Ja taas läjähti isku Puškovin naamaan. Hän yritti olla kuin ei olisi huomannut mitään ja jatkoi:
    - Jos naista haistelee...
    Mutta nyt Puškov sai naamaansa sellaisen iskun, että piteli poskeansa ja sanoi:
    - Toverit, tällaisissa olosuhteissa on mahdoton luennoida. Jos tämä vielä toistuu, minä lopetan puhumisen.
    Puškov odotteli muutaman sekunnin ja jatkoi:
    - Mihin me jäimmekään? Ai niin! Siis: nainen katselee itseään mielellään. Hän istuutuu peilin eteen aivan alasti...
    Siitä sanasta läjähti taas uusi isku.
    - Alasti, Puškov toisti.
    Pläts! läjähti isku hänen naamaansa.
    - Alasti! kiljaisi Puškov.
    Pläts! läjähti isku hänen naamaansa.
    - Alasti! Alaston nainen! Alaston ämmä! kirkui Puškov.
    Pläts! Pläts! Pläts! satelivat iskut pitkin naamaa.
    - Alaston ämmä kauha kädessä! karjui Puškov.
    Pläts! Pläts! satelivat iskut Puškoviin.
    - Ämmän perse! karjui Puškov yrittäen suojautua iskuilta. - Alaston nunna!
    Mutta nyt Puškov sai niin mahtavan iskun, että menetti tajuntansa ja rojahti lattialle kuin heinäkasa.